Indija siis hyppäsi kuorma-auton kyytiin ystävänsä Kaino-Vienon kanssa, ja hevoset tulivat Suomeen. Itse näin Irma-Irmeli-Koivunoksan ensimmäisen kerran Korpikylän Kartanon ratsastuskeskuksen pihassa, jossa Johannan kanssa olimme käymässä matkalla Saloon ratsastuskilpailuihin. Hevosemme myyjä tuli käymän Korpikylässä, koska hän myi yhden tamman sinne yksityiselle ratsastajalle.
Irman ensimmäinen koti Suomessa oli Lahdentauksen talli Siilinjärvellä. Olimme hoitaneet ja ratsastaneet Johannan siellä asuvia hevosia koko alkukesän ja Hanna asui tuolloin vielä Siilinjärvellä. Hanna kävikin Irman luona ensimmäisinä päivinä, kun itse olin edelleen Salossa. Nelivuotiaasta Irmasta meille oli kerrottu, että sitä on ratsastettu ja ratsain hypätty n. 90 cm korkeita esteitä. Irmalla pystyi myös maastoilemaan myyjän 9-vuotias tyttö. Hoitotoimenpiteet sujuisi, ja jalat nostaisi. Kuulemma toista takasta oli jouduttu nostamaan joskus narulla hoitotoimenpiteissä.
Ensimmäinen kuukausi oltiin Lahdentauksella. Irma sai tarhata suuressa nurmipohjaisessa tarhassa "Kaino-Vienon" kanssa, ja tutustuimme siihen vähitellen. Elokuussa sille tehtiin Hippoksen tunnistus sekä eläinlääkärin tarkastus vakuutusta varten. Samalla siltä poistettiin sudenhammas, se raspattiin ja rokotettiin. Elokuussa oli myös Irman ensimmäinen kengitys. Etujalat sujuivat lähes hyvin, mutta takasten laitto vaati hieman nenästä ja korvasta kiinni pitämistä...
Ensimmäisen kuukauden ja koeajan jälkeen ostimme Indijan ja hevonen muutti Ohenharjuun. Siitä alkaakin sitten meidän yhteinen tarinamme. Itselläni loppui ratsutus melkein siihen paikkaan, koska aloin odottaa Eemiliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti