perjantai 23. joulukuuta 2011
lauantai 17. joulukuuta 2011
Alkutalven päivitys
Ainakin enemmän äidinkieltä opiskelleet tietävät, että otsikointi kannattaa tehdä vasta kun teksti on valmis, jollei kirjoita ns. otsikosta. Jälkimmäisenä mainittu kirjoittamisen laji on itseasiassa vaikeampi, kuin se, että saa otsikoida itse. Joka tapauksessa, tulee aina kirjoitettua otsikko ensin. Eli vaikka on opiskellut, niin silti sitä ei osaa soveltaa tällaiseen yksinkertaiseen blogin kirjoittamiseen. Tämä tästä kirjoittamisen analysoinnista tässä vaiheessa.
Vaihdoin hieman ulkonäköä talvisemmaksi. en nyt jaksa panostaa enempää, mutta olisi kiva jos joku tuttu haluaisin askarrella minulle vähän hienomman bannerin. Eli vink vink, ota yhteyttä jos haluat tehdä sen.
Irmalle kuuluu ihan hyvää, hyppäämään vaan pitäisi tamman päästä ihan kunnolla! Olemme sekä ratsastaneet että juoksuttaneet Irmaa viime aikoina. I sai reilu viikko sitten akupunktiohoitoa, koska sillä oli eräässä suuressa lihaksessa triggerpisteitä (tässä suuntaa-antava linkki mistä on kyse ihmisellä). Todennäköisesti ne ovat aiheutuneet silloin kun Irma syksyllä oli karkuteillä ja teki kiinnioton lopuksi taidokkaan istumisen jarrutuksen seurauksena. Eli monen mutkan seurauksena aiheuttanut nämä triggerit.
Vuokraaja-asiaan sen verran, että olen lähettänyt suunnilleen kaikille vuokraajaehdokkaille linkin tähän blogiin. Sen jälkeen suurimmasta osasta ei ole kuulunut mitään, tai sitten ei ole ollut mahdollisuutta kulkea Ohenharjuun. Huomenna meillä on yksi koeratsastus, ja tämä ehdokas vaikuttaa todella hyvälle. Kerron lisää jos hän haluaa alkaa vuokrata Irmaa koeratsastuksen jälkeen.
Tässä loppukevennykseksi Irman eka 100 cm rata viisivuotiaana Varkaudessa 21.3.2009 Kimmon kansallisten kisojen yhteydessä. Tulos oli 0 vp. Huono laatuinen, kun tavan digikameralla kuvattu:
Otsikoinnista: tein ensin otsikon, ja sitten kirjoitin tekstin. Otsikko, jonka ensin kirjoitin, ei sopinut tekstinsisältöön ollenkaan. Otsikko oli: "Loskaa ja räntää, kuraa ja jäätä". Otsikoin siis tässä vaiheessa tekstin uudelleen. En nyt ole täysin tyytyväinen tuohonkaan otsikkoon, mutta parempi se on kuin tuo aiempi.
Vaihdoin hieman ulkonäköä talvisemmaksi. en nyt jaksa panostaa enempää, mutta olisi kiva jos joku tuttu haluaisin askarrella minulle vähän hienomman bannerin. Eli vink vink, ota yhteyttä jos haluat tehdä sen.
Irmalle kuuluu ihan hyvää, hyppäämään vaan pitäisi tamman päästä ihan kunnolla! Olemme sekä ratsastaneet että juoksuttaneet Irmaa viime aikoina. I sai reilu viikko sitten akupunktiohoitoa, koska sillä oli eräässä suuressa lihaksessa triggerpisteitä (tässä suuntaa-antava linkki mistä on kyse ihmisellä). Todennäköisesti ne ovat aiheutuneet silloin kun Irma syksyllä oli karkuteillä ja teki kiinnioton lopuksi taidokkaan istumisen jarrutuksen seurauksena. Eli monen mutkan seurauksena aiheuttanut nämä triggerit.
Vuokraaja-asiaan sen verran, että olen lähettänyt suunnilleen kaikille vuokraajaehdokkaille linkin tähän blogiin. Sen jälkeen suurimmasta osasta ei ole kuulunut mitään, tai sitten ei ole ollut mahdollisuutta kulkea Ohenharjuun. Huomenna meillä on yksi koeratsastus, ja tämä ehdokas vaikuttaa todella hyvälle. Kerron lisää jos hän haluaa alkaa vuokrata Irmaa koeratsastuksen jälkeen.
Tässä loppukevennykseksi Irman eka 100 cm rata viisivuotiaana Varkaudessa 21.3.2009 Kimmon kansallisten kisojen yhteydessä. Tulos oli 0 vp. Huono laatuinen, kun tavan digikameralla kuvattu:
Otsikoinnista: tein ensin otsikon, ja sitten kirjoitin tekstin. Otsikko, jonka ensin kirjoitin, ei sopinut tekstinsisältöön ollenkaan. Otsikko oli: "Loskaa ja räntää, kuraa ja jäätä". Otsikoin siis tässä vaiheessa tekstin uudelleen. En nyt ole täysin tyytyväinen tuohonkaan otsikkoon, mutta parempi se on kuin tuo aiempi.
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Vuokraaja hakusessa
"Etsimme osaavaa vuokraajaa -04 syntyneelle pv-tammalle maneesitallille etelä-Kuopioon. Hevonen on herkkä ratsastaa, mutta antaa paljon kun sen kanssa löytää yhteisen sävelen. Tamma on mukava käsitellä."
Irmalla on ollut yksi vuokraaja näiden kolmen vuoden aikana, minkä se meillä on ollut. Irman vuokraaja on todella hyvä, kaikki on toiminut hänen kanssaan moitteettomasti. Tällä hetkellä hän pitää taukoa Irman vuokrauksesta, joten olisi saumaa ottaa ainakin joksikin aikaa toinen vuokraaja. Vuokraajaa tarvitsemme lähinnä siksi, että emme pääse joka päivä itse tallille. Näille päiville voisi löytyä Irmalle liikuttaja omaltakin tallilta, ja miksi ei vuokraajakin voisi olla oman tallin ihminen. Haluamme kuitenkin pitää Irman ratsastajamäärän pienenä, koska se edelleen on hieman raaka.
Osaava vuokraaja: Osaava vuokraaja ei tarkoita sitä, että hakisimme Irmalle ratsuttajaa, vaan sitä, että hän tosiaan hallitsee perusratsastuksen ja haluaa kehittyä ratsukkona. Irmalla saa ja oikeastaan suosittelemmekin valmennuksiin osallistumista. Hypätä vuokraaja saisi taitojen puitteissa, ja mielellään aina valvotusti tai valmennuksessa. Hyppäämiseen ratsastajan tulee kuitenkin olla rutinoitunut.
Tämä blogi-homma on oikeastaan aika hyvä väylä vuokraamisesta kiinnostuneille, kun täältä voi lukea mitä olemme puuhailleet viime aikoina, ja vuokraaja-kanditaatti pääsee tutustumaan meihin vähän etukäteen. Mielenkiinnolla odottelen, tuleeko kyselyitä, kun täältä voi tutkia meidän taustat niin huolellisesti.
Ilmoitukseen.
Ohenharju, talli jossa Irma asustaa.
Irmalla on ollut yksi vuokraaja näiden kolmen vuoden aikana, minkä se meillä on ollut. Irman vuokraaja on todella hyvä, kaikki on toiminut hänen kanssaan moitteettomasti. Tällä hetkellä hän pitää taukoa Irman vuokrauksesta, joten olisi saumaa ottaa ainakin joksikin aikaa toinen vuokraaja. Vuokraajaa tarvitsemme lähinnä siksi, että emme pääse joka päivä itse tallille. Näille päiville voisi löytyä Irmalle liikuttaja omaltakin tallilta, ja miksi ei vuokraajakin voisi olla oman tallin ihminen. Haluamme kuitenkin pitää Irman ratsastajamäärän pienenä, koska se edelleen on hieman raaka.
Osaava vuokraaja: Osaava vuokraaja ei tarkoita sitä, että hakisimme Irmalle ratsuttajaa, vaan sitä, että hän tosiaan hallitsee perusratsastuksen ja haluaa kehittyä ratsukkona. Irmalla saa ja oikeastaan suosittelemmekin valmennuksiin osallistumista. Hypätä vuokraaja saisi taitojen puitteissa, ja mielellään aina valvotusti tai valmennuksessa. Hyppäämiseen ratsastajan tulee kuitenkin olla rutinoitunut.
Tämä blogi-homma on oikeastaan aika hyvä väylä vuokraamisesta kiinnostuneille, kun täältä voi lukea mitä olemme puuhailleet viime aikoina, ja vuokraaja-kanditaatti pääsee tutustumaan meihin vähän etukäteen. Mielenkiinnolla odottelen, tuleeko kyselyitä, kun täältä voi tutkia meidän taustat niin huolellisesti.
Ilmoitukseen.
Ohenharju, talli jossa Irma asustaa.
 |
| Yksi tärkeimmistä vuokrahevosistani, Paco De Laubry (voi luoja tuo Wintec oli hirvee istua...) Teen joku kaunis päivä postauksen vuokrahevosista, mitä minulla on ollut. |
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Kuulumisia
Eipä ole tullut ihan äskettäin kirjoiteltua. Ei ole oikeastaan jaksanut olla koneella iltaisin kotona, kun tekee päivittäin töitä päätteellä kahdeksan tuntia. Muutenkin uusi työpaikka ja ihan uudet työtehtävät ovat vieneet syksyn aikana todella paljon energiaa. Työssäni joutuu keskittyä ja olemaan tosi tarkka, virheisiin ei ole varaa, joten muisti on ollut kovilla. Mutta hyvää vaan tekee aivoille kun joutuu jumpata niitä päivittäin. Ja nautin työstäni ihan oikeasti, ja sinne on mukava mennä, joten kaikki tämä on vain positiivista.
Irmalle kuuluu tällä hetkellä hyvää. Se liikkuu hyvin ja vaikuttaa tyytyväiselle elämäänsä. Tähän on päädytty muutaman viikon hankaluuksien jälkeen. Hankaluudet eivät ole ollut mitään vakavia, mutta Irma ei ollut tyytyväinen eikä liikkunut erityisen hyvin. Se oli hieman jäykkä takaa ja lihaksissa oli kireyttä. Irma sai hierontakuurin, kaura vaihtui täysrehuun, vajaan viikon kävelyloman ja kaiken kruunasi akupunktio-käsittely.
En muista olenko kertonut, mutta satulaongelmamme sai jonkinlaisen ratkaisun. Satula on ihan mielettömän ihana istua ja laadukas; se on Albionin yleissatula. Päädyimme siihen ratkaisuun, kun emme kuitenkaan kilpaile koulua juuri ollenkaan, ja esteetkin on toistaiseksi suht. matalia. Siinä vaiheessa kun tuolla satulalla ei onnistu hyppääminen, pitää harkita uudelleen jonkun kunnon estesatulan hankkimista. Irman hyppy on kyllä niin "iso" jo pienillä esteillä, että saas nähdä voiko tuolla satulalla hypätä kunnolla. Ainakin meidän tulee ostaa lyhyemmät jalustinhihnat, koska nykyisissä ei riitä reiät ja niihin ei saa tehtyä uusia.
Käytiin muuten Irman kävelykuurin aikana vieraissa Hannan kanssa. Kävimme Tervossa Aron tilalla ratsastustunnilla, ja hypättiin minun toivomuksesta. Tunti oli itseasiassa yllätys Hannalle, hän sai kuulla siitä vasta vähän ennen lähtöä. Oli tosi hauskaa ja opettavaista ratsastaa välillä melko erilaisella hevosella kuin Irma. Itseasiassa ratsastin melko pienellä ponilla! Hannalla taas oli tasaisen varma suomenhevostamma ratsuna. Hyvä juttu oli se, että ratsastuksenopettaja huomautti Hannalle samoista asioista mistä minä olen sanonut. En ole siis ihan tyhjästä motkottanut.
Olisikos jotain mitä lukijat haluaisitte minun kertovan? Voisin kirjoittaa ns. toivepostauksen esim. terveydellisistä vaivoista, mitä Irmalla on ollut (mm. irtopalan poistoleikkaus), hevoshistoria osa II, varusteista (vaikka tuskin ketään meidän tavalliset loimet ja huovat kiinnostaa), jne jne... Pahoittelen kuvattomuutta, mutta en edes omista järjellistä kameraa tällä hetkellä. Tässä on kesällä kuvaamani sorsa :D.
Irmalle kuuluu tällä hetkellä hyvää. Se liikkuu hyvin ja vaikuttaa tyytyväiselle elämäänsä. Tähän on päädytty muutaman viikon hankaluuksien jälkeen. Hankaluudet eivät ole ollut mitään vakavia, mutta Irma ei ollut tyytyväinen eikä liikkunut erityisen hyvin. Se oli hieman jäykkä takaa ja lihaksissa oli kireyttä. Irma sai hierontakuurin, kaura vaihtui täysrehuun, vajaan viikon kävelyloman ja kaiken kruunasi akupunktio-käsittely.
En muista olenko kertonut, mutta satulaongelmamme sai jonkinlaisen ratkaisun. Satula on ihan mielettömän ihana istua ja laadukas; se on Albionin yleissatula. Päädyimme siihen ratkaisuun, kun emme kuitenkaan kilpaile koulua juuri ollenkaan, ja esteetkin on toistaiseksi suht. matalia. Siinä vaiheessa kun tuolla satulalla ei onnistu hyppääminen, pitää harkita uudelleen jonkun kunnon estesatulan hankkimista. Irman hyppy on kyllä niin "iso" jo pienillä esteillä, että saas nähdä voiko tuolla satulalla hypätä kunnolla. Ainakin meidän tulee ostaa lyhyemmät jalustinhihnat, koska nykyisissä ei riitä reiät ja niihin ei saa tehtyä uusia.
Käytiin muuten Irman kävelykuurin aikana vieraissa Hannan kanssa. Kävimme Tervossa Aron tilalla ratsastustunnilla, ja hypättiin minun toivomuksesta. Tunti oli itseasiassa yllätys Hannalle, hän sai kuulla siitä vasta vähän ennen lähtöä. Oli tosi hauskaa ja opettavaista ratsastaa välillä melko erilaisella hevosella kuin Irma. Itseasiassa ratsastin melko pienellä ponilla! Hannalla taas oli tasaisen varma suomenhevostamma ratsuna. Hyvä juttu oli se, että ratsastuksenopettaja huomautti Hannalle samoista asioista mistä minä olen sanonut. En ole siis ihan tyhjästä motkottanut.
Olisikos jotain mitä lukijat haluaisitte minun kertovan? Voisin kirjoittaa ns. toivepostauksen esim. terveydellisistä vaivoista, mitä Irmalla on ollut (mm. irtopalan poistoleikkaus), hevoshistoria osa II, varusteista (vaikka tuskin ketään meidän tavalliset loimet ja huovat kiinnostaa), jne jne... Pahoittelen kuvattomuutta, mutta en edes omista järjellistä kameraa tällä hetkellä. Tässä on kesällä kuvaamani sorsa :D.
perjantai 4. marraskuuta 2011
Ajatuksia
Minulla on kymmenen lukijaa. Kiitos teille kaikille ns. julkisille lukijoille. Luulen, että lukijoita on enemmänkin, mutta osa on anonyymeja. Jos vertaan nuorempien kirjoittajien blogeihin heillä on useita kymmeniä. Toisaalta en ole kalastellut lukijoita, ja minulle on sama onko niitä 1 vai sata. Mutta toisaalta se, että joku on kiinnostunut ajatuksistani saa minut kirjoittamaan tätä edelleen! Jos ei olisi lukijoita, kenelle tätä kirjoittaisin? Itselleni voisin kirjoittaa vaikka päiväkirjaan tai tallilla johonkin Irmelin omaan vihkoon.
Välillä tulee blogiin ns. haasteita. Tavallaan niihin tekisi mieli aina vastata, koska eikös se kerro siitä, että haasteen jättäjä on kiinnostunut ajatuksistani haasteeseen liittyen? Minulle se, että joku on kiinnostunut jutuistani merkitsee varmaan enemmän kuin sellaiselle, jonka blogilla on kymmeniä, jopa satoja lukijoita. Sain haasteen kertoa kahdeksan asiaa itsestäni. Kiitos siis haasteen antajalle! Haaste pitäisi antaa kahdeksalle bloggaajalle, mutta hyvä että minulta löytyy niin montaa lukijaa! Voin silti yrittää keksiä ne kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni.
1.) Jostain syystä ensimmäinen asia mikä tuli mieleeni on, että olen syntynyt Ruotsissa. Silti en koe, että olisin Ruotsista kotoisin. En oikeastaan koe olevani mistään kotoisin. Isäni on kotoisin Pohjois-Karjalasta ja äiti Pohjois-Pohjanmaalta, lähes Lapista.
2.) Perinteiset: lempijuomani ja ruokani: Lempijuomani on Coca Cola! Rakastan suklaata, salmiakkia... Hyvää ruokaa! Hyviä ruokia on niin paljon...
3.) Parhaita kirjoja mitä olen lukenut on mm. Nicholas Evansin Hevoskuiskaaja. Se onnettomuus siinä alussa on kuvattu niin elävästi, että huh huh... Parhaita telkkarisarjoja ikinä on "Cold Feet" eli Rimakauhua ja rakkautta. Olen katsonut sen vähintään neljä kertaa ja minulla on kaikki jaksot boxina.
4.) Näen tosi paljon unia ja saan ns. déjà vu tuntemuksia. Luulen, että näen jonkun verran unia, jotka käyvät jossain määrin toteen.
5.) Olen ajanut melkein aina mersulla. Autot ovat olleet vanhoja, mutta ne ovat todellisia luottopelejä! Varaosat ovat suht halpoja ja olen osannut jopa itse korjata auton tienpäällä.
6.) Minulta kysyttiin, miksi Irma kävi palkintojenjaossa Aischan sijaan viime viikonloppuna. Vastaus: koska Anne ratsasti luokan ensimmäisenä Aischalla ja vasta toisessa verryttelyryhmässä Irmalla. Aischa ehdittiin siis jo purkaa ja laittaa autoon välillä, ja koska I oli valmiina niin Anne kävi sillä palkintojenjaossa. Ihan yleinen käytäntö tehdä näin, jos menee usealla hevosella. Joskus mennään eri hevosella palkintojenjakoon, jos palkinnon voittanut hevonen ei osaa käyttäytyä siellä, eikä haluta aiheuttaa hevoselle stressiä. Tässä tapauksessa ei siis ollut siitä kyse.
7.) Olin entisessä elämässä yrittäjä.
8.) Olen tänä vuonna oppinut syömään hevosenlihaa muutenkin kuin meetvurstissa. Olen syönyt mm. grillattuna, paistina, paahtopaistina jne. Olen syönyt myös tuttua hevosta, jolla olen ratsastanut joskus. Kannatan hevosen teurastamista ja käyttämistä ruokana (huom. suomalaista). En tiedä voisinko syödä Irmaa...
Tässäpä ajatuksia. Olisi kiva saada jotain kommenttia jos jokin asia jäi mietityttämään :).
Välillä tulee blogiin ns. haasteita. Tavallaan niihin tekisi mieli aina vastata, koska eikös se kerro siitä, että haasteen jättäjä on kiinnostunut ajatuksistani haasteeseen liittyen? Minulle se, että joku on kiinnostunut jutuistani merkitsee varmaan enemmän kuin sellaiselle, jonka blogilla on kymmeniä, jopa satoja lukijoita. Sain haasteen kertoa kahdeksan asiaa itsestäni. Kiitos siis haasteen antajalle! Haaste pitäisi antaa kahdeksalle bloggaajalle, mutta hyvä että minulta löytyy niin montaa lukijaa! Voin silti yrittää keksiä ne kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni.
1.) Jostain syystä ensimmäinen asia mikä tuli mieleeni on, että olen syntynyt Ruotsissa. Silti en koe, että olisin Ruotsista kotoisin. En oikeastaan koe olevani mistään kotoisin. Isäni on kotoisin Pohjois-Karjalasta ja äiti Pohjois-Pohjanmaalta, lähes Lapista.
2.) Perinteiset: lempijuomani ja ruokani: Lempijuomani on Coca Cola! Rakastan suklaata, salmiakkia... Hyvää ruokaa! Hyviä ruokia on niin paljon...
3.) Parhaita kirjoja mitä olen lukenut on mm. Nicholas Evansin Hevoskuiskaaja. Se onnettomuus siinä alussa on kuvattu niin elävästi, että huh huh... Parhaita telkkarisarjoja ikinä on "Cold Feet" eli Rimakauhua ja rakkautta. Olen katsonut sen vähintään neljä kertaa ja minulla on kaikki jaksot boxina.
4.) Näen tosi paljon unia ja saan ns. déjà vu tuntemuksia. Luulen, että näen jonkun verran unia, jotka käyvät jossain määrin toteen.
5.) Olen ajanut melkein aina mersulla. Autot ovat olleet vanhoja, mutta ne ovat todellisia luottopelejä! Varaosat ovat suht halpoja ja olen osannut jopa itse korjata auton tienpäällä.
6.) Minulta kysyttiin, miksi Irma kävi palkintojenjaossa Aischan sijaan viime viikonloppuna. Vastaus: koska Anne ratsasti luokan ensimmäisenä Aischalla ja vasta toisessa verryttelyryhmässä Irmalla. Aischa ehdittiin siis jo purkaa ja laittaa autoon välillä, ja koska I oli valmiina niin Anne kävi sillä palkintojenjaossa. Ihan yleinen käytäntö tehdä näin, jos menee usealla hevosella. Joskus mennään eri hevosella palkintojenjakoon, jos palkinnon voittanut hevonen ei osaa käyttäytyä siellä, eikä haluta aiheuttaa hevoselle stressiä. Tässä tapauksessa ei siis ollut siitä kyse.
7.) Olin entisessä elämässä yrittäjä.
8.) Olen tänä vuonna oppinut syömään hevosenlihaa muutenkin kuin meetvurstissa. Olen syönyt mm. grillattuna, paistina, paahtopaistina jne. Olen syönyt myös tuttua hevosta, jolla olen ratsastanut joskus. Kannatan hevosen teurastamista ja käyttämistä ruokana (huom. suomalaista). En tiedä voisinko syödä Irmaa...
Tässäpä ajatuksia. Olisi kiva saada jotain kommenttia jos jokin asia jäi mietityttämään :).
maanantai 31. lokakuuta 2011
Pikapäivitys, 110 cm 4 vp
Pikainen päivitys ruokatunnin lomassa:
Oltiin eilen Kuvansissa kisoissa, kyydissä oli Irman lisäksi Aischa ja Mörtti. Lähdettiin kisoihin jälki-ilmoittautuneina ja Anne hyppäsi kaikilla. Mörtti hyppäsi metrin, ja rata meni tosi hienosti ja siististi. Harmillinen pudotus tuli kuitenkin yhdelle esteelle ja siitä 4 vp. Aischa meni 110 cm luokan alussa, ja teki hienon nollan perusradalla sekä uusinnassa. Irmeli meni "Aisun" jälkeen, ja teki siistin perusradan, mutta sarjan b-osa putosi pienestä osumasta. Irma tuli sarjan a-osalle hieman juureen, mikä oli kaarevan suhteutetun jälkeen, mistä pudotus johtui. Irman tulos oli siis Mörtin tapaan 4 vp.
Irma pääsi kuitenkin palkintojenjakoon ja kunniakierrokselle tuuraamaan Aischaa, jonka sijoitus oli hienosti toinen. Päivä oli pitkä, ja vieläkin väsyttää, mutta oli taas mukava reissu hyvässä seurassa. Kiitos asianosaisille!
Oltiin eilen Kuvansissa kisoissa, kyydissä oli Irman lisäksi Aischa ja Mörtti. Lähdettiin kisoihin jälki-ilmoittautuneina ja Anne hyppäsi kaikilla. Mörtti hyppäsi metrin, ja rata meni tosi hienosti ja siististi. Harmillinen pudotus tuli kuitenkin yhdelle esteelle ja siitä 4 vp. Aischa meni 110 cm luokan alussa, ja teki hienon nollan perusradalla sekä uusinnassa. Irmeli meni "Aisun" jälkeen, ja teki siistin perusradan, mutta sarjan b-osa putosi pienestä osumasta. Irma tuli sarjan a-osalle hieman juureen, mikä oli kaarevan suhteutetun jälkeen, mistä pudotus johtui. Irman tulos oli siis Mörtin tapaan 4 vp.
Irma pääsi kuitenkin palkintojenjakoon ja kunniakierrokselle tuuraamaan Aischaa, jonka sijoitus oli hienosti toinen. Päivä oli pitkä, ja vieläkin väsyttää, mutta oli taas mukava reissu hyvässä seurassa. Kiitos asianosaisille!
torstai 27. lokakuuta 2011
Innari-Irma
Irma on ollut viime aikoina "vähän" jumissa. En tiedä tarkkaan mistä se johtuu, vai johtuuko monestakin asiasta. Syynä voi olla se satula, mikä oli pari viikkoa käytössä, ruokinta, jokin trauma, mikä on sattunut ulkona tarhatessa jne. Irmahan oli tässä yksi aamu karannut tallista pelkkä sisäloimi päällä, ja revitellyt pitkin peltoja. Se ei ole tehnyt sellaista ennen, joten tuli aamu tallin tekijälle täytenä yllätyksenä, kun ryntäsi kesken ulkoloimen laiton ovesta pihalle. Ovikin oli ollut kiinni, mutta sen verran voimalla oli rysäyttänyt siihen, että oli auennut.
Irmalla on nyt viikon ajan menty ilman satulaa, sitä on taluteltu ja juoksutettu. Lisäksi se on loimitettu kunnolla, mm. ostettiin uusi Eskadronin tallitoppis, ja on käytetty Back on Trackin selänlämmitintä ennen ja jälkeen liikutuksen. Tänään sen selkä ei ollut enää yhtään kipeä, mutta ns. ponnistuslihakset takajaloissa tuntui olevan kireät. Lääkkeeksi Irma sai jumpata Annen kanssa!
Minä rakensin Irmalle viiden esteen kujan, jossa oli neljä pystyestettä sekä okseri. Jostain syystä askelmittani oli ollut todella vajaa, sillä tarkoitus oli, että Irma olisi ottanut yhden laukan joka väliin. Nyt se meni koko sarjan innarina! Itse en olisi varmaan pysynyt edes kyydissä, koska välit olivat innariksi melko pitkät. Pidensin välejä, ja se meni edelleen innarina. Pidensin vielä kerran, ja sitten saatiin jo laukkojakin väleihin. Irmalla ei ollut pienintäkään ongelmaa suoriutua tehtävästä, joten voi vain todeta, että paras lääke tähän jumiin tässä vaiheessa oli oikeanlainen liikunta.
Alla video Irmasta tältä päivältä. En ole aiemmin ladannut tänne videoita, joten saa nähdä toimiiko :). Laatu on surkea, koska kuvasin kännykällä huonossa valossa.
perjantai 21. lokakuuta 2011
Ärrin murrin!!!
Aloitin kirjoittamaan jo sunnuntaina, ja nyt on torstai! Missä on bloggausinto? Vai lukeeko tätä blogia ylipäätään kukaan vai pitäisikö pitää ihan yksityistä päiväkirjaa, jonne voisi laittaa ihan suoraan kaikki ajatukset ilman, että tarvitsisi pelätä loukkaavansa jotain tahoa. Taas sapettaa satulattomuus! Ei se Mustangin koulusatula ollutkaan hyvä, joten palautettiin se. Eli nyt meillä ei ole satulaa ollenkaan... Onneksi saadaan lainata Annen vanhaa satulaa, niin pystyy kuitenkin liikuttamaan hevosta. Yksi satula oli jo kokeilussa keskiviikkona, mutta se oli huono. Irma hermostui täysin sen kanssa ja meinasi nakata Hannat selästä.
Olin viime launtaina Sorsasalon seuraestekisoissa toimihenkilönä koko päivän. Ensimmäisen luokan olin radalla liputtamassa maalilinjaa, kaksi seuraavaa luokkaa verkan valvojana ja viimeisessä luokassa olin liputtamassa ensimmäisen vaiheen lähtö- ja toisen vaiheen maalilinjaa. Oli kyllä ihan superkivapäivä, vaikka verkassa näki välillä vauhtia ja vaaratilanteita. Ensimmäisen luokan aikana tuli sellainen olo, että haluan sellaisen pikkuluokkien superkiiturihepan! Vaihdetaan puoliverinen isompien luokkien hevonen kilttiin aluetason ratsuun!
Viimeisessä luokassa estekorkeudessa 110 cm oli huippua olla liputtamassa toisen vaiheen maalia; siinä ratkaistiin Kuorin senioreiden seuramestaruus. Luokassa tuli muistaakseni vain kolme puhdasta rataa ja kaikki ne KuoRilaisille. Ensin Leinosen Martti ratsasti puhtaasti, mutta hänen jälkeensä sekä Purdyn Kristiina sekä Remeksen Asta tekivät puhtaat ja nopeat radat. Krissen ja Astan aikaero oli vain joitain sekunnin kymmenesosia, ja voiton vei Asta Remes - Goldstück II. Näin Marttia Ohenharjussa tällä viikolla, ja hän sanoi luulleensa, että puhdas rata riittäisi, kun Krissen hevonen on aina aiemmin ottanut jonkun puomin ja viime vuonna Asta oli ollut kymmenisen sekuntia hitaampi. Vaikka en varsinaisesti ollut kenenkään heistä kannattaja, oli todella jännittävää seurata luokkaa radan keskeltä.
Tänään menen ratsastamaan Irman ja toivon kovasti, että viikonlopun aikana saataisi kamera mukaan tallille, jotta saadaan tuoreita kuvia Irmasta. Tähän postaukseen etsin jonkun vanhemman kuvan piristämään muuten vähän tylsää tekstiä. Ja yritän kunnostautua viikonloppuna kirjoittamaan jotain! Onko toiveita mistä haluaisitte kuulla (jos joku tätä ylipäätään lukee...)?
Olin viime launtaina Sorsasalon seuraestekisoissa toimihenkilönä koko päivän. Ensimmäisen luokan olin radalla liputtamassa maalilinjaa, kaksi seuraavaa luokkaa verkan valvojana ja viimeisessä luokassa olin liputtamassa ensimmäisen vaiheen lähtö- ja toisen vaiheen maalilinjaa. Oli kyllä ihan superkivapäivä, vaikka verkassa näki välillä vauhtia ja vaaratilanteita. Ensimmäisen luokan aikana tuli sellainen olo, että haluan sellaisen pikkuluokkien superkiiturihepan! Vaihdetaan puoliverinen isompien luokkien hevonen kilttiin aluetason ratsuun!
Viimeisessä luokassa estekorkeudessa 110 cm oli huippua olla liputtamassa toisen vaiheen maalia; siinä ratkaistiin Kuorin senioreiden seuramestaruus. Luokassa tuli muistaakseni vain kolme puhdasta rataa ja kaikki ne KuoRilaisille. Ensin Leinosen Martti ratsasti puhtaasti, mutta hänen jälkeensä sekä Purdyn Kristiina sekä Remeksen Asta tekivät puhtaat ja nopeat radat. Krissen ja Astan aikaero oli vain joitain sekunnin kymmenesosia, ja voiton vei Asta Remes - Goldstück II. Näin Marttia Ohenharjussa tällä viikolla, ja hän sanoi luulleensa, että puhdas rata riittäisi, kun Krissen hevonen on aina aiemmin ottanut jonkun puomin ja viime vuonna Asta oli ollut kymmenisen sekuntia hitaampi. Vaikka en varsinaisesti ollut kenenkään heistä kannattaja, oli todella jännittävää seurata luokkaa radan keskeltä.
Tänään menen ratsastamaan Irman ja toivon kovasti, että viikonlopun aikana saataisi kamera mukaan tallille, jotta saadaan tuoreita kuvia Irmasta. Tähän postaukseen etsin jonkun vanhemman kuvan piristämään muuten vähän tylsää tekstiä. Ja yritän kunnostautua viikonloppuna kirjoittamaan jotain! Onko toiveita mistä haluaisitte kuulla (jos joku tätä ylipäätään lukee...)?
 |
| C. Victoria Graham |
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Vaihteeksi satulaongelmia
Minkähän takia toisilla tuntuu olevan jatkuvasti satulaongelmia, ja toisilla käy sama satula vuodesta toiseen? Ehkä omalla kohdalla tämä on johtunut siitä, että hevonen on ollut kasvava ja muuttuva tapaus alusta tähän asti, koska nelivuotiaasta asti on sen kanssa satula-asioita jouduttu miettiä. Irma on nyt seitsemän, joten voisi olettaa, että sen selkä ei enää niin merkittävästi muutu. Toinen mikä hankaloittaa Irmalle satulan löytymistä on sen rakenne: sillä on lyhyt satulansija, ja lavat tulevat taakse. Aiemmassa postauksessa, jossa oli kuvia Irman kehittymisestä (tai välillä kehittömättömyydestä...) oli muutama maininta aiemmista satuloista.
Viimeisin satula oli Albionin koulusatula. Kokeilimme satulaa pitkästä aikaa ilman romaania... ja todettiin, että on liian leveä, ja oikein satuloituna menee liian taakse (ristiselälle). Eteen satuloituna taas menee lavoille. Albion oli todella hyvälaatuinen ja hyvä istunnalle, koska se korjasi sitä oikeaan suuntaan. Meillä kävi viikonloppuna satula-auto, ja Albion sai lähteä sinne myyntiin... Tilalla on nyt Mustangin Europa -koulusatula. Mustang on ihan suht hyvälaatuinen, mutta eihän se Albionin veroinen ole mitenkään päin. Satula käy kuitenkin hevoselle, mikä nyt on tärkeintä!
Hakusessa meillä oli estesatula, eikä oltu ajateltu koulusatulasta luopuakaan. Tästä satula-autosta ei löytynyt sopivaa estesatulaa, tosin yksi Amerigo oli jo lähellä. Estesatulan etsintä siis jatkuu, ja nyt mennään vähemmän "tukevalla" koulusatulalla... Ollaan tosi tarkkoja siitä, minkälainen satula ostetaan. Satulat ovat kalliita, eikä aiota kipeyttää hevosta tieten tahtoen huonolla satulalla.
Huoooooohhhhhhh sanon minä.
Viimeisin satula oli Albionin koulusatula. Kokeilimme satulaa pitkästä aikaa ilman romaania... ja todettiin, että on liian leveä, ja oikein satuloituna menee liian taakse (ristiselälle). Eteen satuloituna taas menee lavoille. Albion oli todella hyvälaatuinen ja hyvä istunnalle, koska se korjasi sitä oikeaan suuntaan. Meillä kävi viikonloppuna satula-auto, ja Albion sai lähteä sinne myyntiin... Tilalla on nyt Mustangin Europa -koulusatula. Mustang on ihan suht hyvälaatuinen, mutta eihän se Albionin veroinen ole mitenkään päin. Satula käy kuitenkin hevoselle, mikä nyt on tärkeintä!
Hakusessa meillä oli estesatula, eikä oltu ajateltu koulusatulasta luopuakaan. Tästä satula-autosta ei löytynyt sopivaa estesatulaa, tosin yksi Amerigo oli jo lähellä. Estesatulan etsintä siis jatkuu, ja nyt mennään vähemmän "tukevalla" koulusatulalla... Ollaan tosi tarkkoja siitä, minkälainen satula ostetaan. Satulat ovat kalliita, eikä aiota kipeyttää hevosta tieten tahtoen huonolla satulalla.
Huoooooohhhhhhh sanon minä.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Kaksi täysin erilaista päivää
Perjantaina meillä oli siis Annen estevalmennus. Tarkoitus oli kokeilla tallikaverin estesatulaa, koska joskus aiemmin se oli käynyt todella hyvin Irman selkään. Vaan ei käynyt enää... Vaikka satula on kaarevahko, niin se ei käynyt enää. Satula otti kiinni edestä ja takaa, ja keskelle jäi tyhjää satulan ja selän väliin. Hätäratkaisuna kokeilin toisen hevosen Stübbenia, ja se näytti sopivan hyvin. Aloitin alkuverkata, mutta laukassa Irma alkoi poukkoilla ja meni täysin hermostuneeksi. Annekin kokeili Irmaa selästä, ja todettiin, että satula on sille liian iso, eli se meni ristiselän päälle... Seuraavaksi hain Annen vanhan Jeffriesin flattarin tallista, koska Anne tiesi sen käyvän Irmalle. Anne ratsasti vielä jonkun aikaa, ja otti joitain hyppyjäkin koska Irma kävi niin kovilla kierroksilla, että mulla olisi saattanut loppua keinot kesken selässä.
Hyppäsin alussa samaa verkkatehtävää mitä muut, mutta sen jälkeen kävelin niin kauan, että muut sai tehdä rauhassa kaikki tehtävät. Meitä oli neljä ryhmässä tällä kertaa, ja sovittiin että seuraavalla kerralla jaetaan porukka vielä kahtia. Irma kävi niin kierroksilla, että meinasi tätiä jännittää. Irma käyttää jo pienillä esteillä selkää niin voimakkaasti, että alkuun oli hankala päästä hyppyyn mukaan. Ylävartalo lähti liikaa jos sain käden mukaan, ja taas kun sain pidettyä ylävartalon pystyssä, meinasin jäädä kädellä kiinni. Lopussa rytmi alkoi löytyä, ja etenkin oksereilla oli helpompi päästä hyppyihin mukaan.
Ihan hyvä fiilis jäi hyppäämisestä, kun lopussa alkoi sujua. Alussa tuntui, että luovutan täysin... Nyt taas olisi kipinää, ja täytyy hypätä useammin. Alan olla jo niin "vanha", että kohta en uskalla hypätä ollenkaan jos en nyt ala hypätä säännöllisesti. Mutta jos opin tuolla hevosella ratsastamaan ja hyppäämään, niin sen jälkeen voin mennä kyllä melkein millä vaan. Kuvia ei ole hypyistä, eikä varmaan maneesissa olisi tuolla kameralla onnistunutkaan.
Eilen Irmalla oli erilainen päivä ja erilainen fiilis. Alkukäynnissä Eemil ratsasti Irmalla ensimmäistä kertaa siten, että kukaan ei kävellyt vieressä ja pitänyt jalasta kiinni. Empulle tulee luonnostaan hyvä istunta, kun vaan antaa ohjat käteen. Jos pitää satulan kauhukahvasta kiinni, tulee etukenoa. Empun jälkeen selkään meni siskon tyttö Milla, ja Millan jälkeen sisko Nina. Nina on ratsastanut paljon, ja hänellä on oma hevonenkin. Ninan hevonen on entinen ravuri, eikä se osaa oikein laukata. Irma oli oikein kiltisti Ninalla, vaikka häntä hieman jännitti. Ninan jälkeen Irmalla ratsasti vielä kummipoikani Jere. Ihan hyvä hyppäämisen jälkeinen "treeni" oli Irmalla, ja se liikkui ihan hyvin koko ajan. Ei siis ollut jumituksia tai muuta tullut.
Hyppäsin alussa samaa verkkatehtävää mitä muut, mutta sen jälkeen kävelin niin kauan, että muut sai tehdä rauhassa kaikki tehtävät. Meitä oli neljä ryhmässä tällä kertaa, ja sovittiin että seuraavalla kerralla jaetaan porukka vielä kahtia. Irma kävi niin kierroksilla, että meinasi tätiä jännittää. Irma käyttää jo pienillä esteillä selkää niin voimakkaasti, että alkuun oli hankala päästä hyppyyn mukaan. Ylävartalo lähti liikaa jos sain käden mukaan, ja taas kun sain pidettyä ylävartalon pystyssä, meinasin jäädä kädellä kiinni. Lopussa rytmi alkoi löytyä, ja etenkin oksereilla oli helpompi päästä hyppyihin mukaan.
Ihan hyvä fiilis jäi hyppäämisestä, kun lopussa alkoi sujua. Alussa tuntui, että luovutan täysin... Nyt taas olisi kipinää, ja täytyy hypätä useammin. Alan olla jo niin "vanha", että kohta en uskalla hypätä ollenkaan jos en nyt ala hypätä säännöllisesti. Mutta jos opin tuolla hevosella ratsastamaan ja hyppäämään, niin sen jälkeen voin mennä kyllä melkein millä vaan. Kuvia ei ole hypyistä, eikä varmaan maneesissa olisi tuolla kameralla onnistunutkaan.
 |
| Irmeli sanois, että kyllä tuli hiki! |
 |
| "Jeje" ja Irma |
Onnea on kiltti ja lapsiystävällinen heppa :).
torstai 22. syyskuuta 2011
Vihdoin jotain kuvia
 |
| Irma poseeraa Cillalle ;) eli (C) Cilla |
Mä olen nyt masokisti ja julkaisen seuraavaksi ratsastuskuvan missä näytän ihan kamalalle ja mun istunta on ihan pielessä!!! Itseasiassa, kun Cilla kuvasi, käskin häntä ottamaan kuvia silloin kun näytän pahimmalle (n. viikkoa aiemmin käskin Cillan äidin kuvata Cillaa, kun hänen jalkansa oli vähintään yhtä takana ja kantapää ylhäällä, ja yleensä Cilla istuu todella korrektisti).
 |
| (C) Cilla |
 |
| (C) Cilla |
Tässä vielä pari tilannekuvaa viime lauantain kisoista:
 |
| Ylemmässä kuvassa Team-Ahma & Irma Alemmassa Irma lähdössä radalle, omistajat jännittää portilla (C) Cilla |
Nyt sen kehittämistehtävän pariin! Yhdistyksen tilintarkastus, JEIJJJJ!!!!!
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Tunnustus
Lähdinpä nyt minäkin tähän mukaan, eli... Tunnustus tuli Suvilta, kiitos!
Tunnustuksen tehtäviin kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata 10 kysymykseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin 10 ihanaan blogiin sekä tiedottaa kyseisiä blogeja asiasta.
Kysymykset ja omat vastaukseni:
1. Suosikkiväri: Vaatteissa punaisen kaikki sävyt ja musta. Lakanoissa valkoinen. Hevosella tummansininen. Lapsilla värikkäät sävyt. Eli näitä on paljon!
2. Suosikkieläin: Hevonen. Täytyy mainita myös chinchillat, koska niitä minulla on ollut lähes aina.
3. Suosikkinumero: 5
4. Suosikkialkoholiton juoma: Coca Cola :P
5. Facebook vai Twitter: Facebook, en ole vielä opetellut twiittaamaan ja ehkä hyvä niin! Jää aikaa enemmän muulle.
6. Intohimoni: Hevoset. Turkipippurit. Fazerin sininen. Hyvä ruoka.
7. Saada vai antaa lahja: Antaa!
8. Suosikkikuvio: Tähti, kukka, sydän... Niitä on tullut piirreltyä vihkojen marginaaleihin kouluaikoina.
9. Suosikkiviikonpäivä: Lauantai
10. Suosikkikukka: Ruusu
Tunnustus lähtee: (Tämä menee "julkisille" lukijoilleni...)
Anskulle
Vicille
Cillalle
Tiialle
Lotalle
Tunnustuksen tehtäviin kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata 10 kysymykseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin 10 ihanaan blogiin sekä tiedottaa kyseisiä blogeja asiasta.
Kysymykset ja omat vastaukseni:
1. Suosikkiväri: Vaatteissa punaisen kaikki sävyt ja musta. Lakanoissa valkoinen. Hevosella tummansininen. Lapsilla värikkäät sävyt. Eli näitä on paljon!
2. Suosikkieläin: Hevonen. Täytyy mainita myös chinchillat, koska niitä minulla on ollut lähes aina.
3. Suosikkinumero: 5
4. Suosikkialkoholiton juoma: Coca Cola :P
5. Facebook vai Twitter: Facebook, en ole vielä opetellut twiittaamaan ja ehkä hyvä niin! Jää aikaa enemmän muulle.
6. Intohimoni: Hevoset. Turkipippurit. Fazerin sininen. Hyvä ruoka.
7. Saada vai antaa lahja: Antaa!
8. Suosikkikuvio: Tähti, kukka, sydän... Niitä on tullut piirreltyä vihkojen marginaaleihin kouluaikoina.
9. Suosikkiviikonpäivä: Lauantai
10. Suosikkikukka: Ruusu
Tunnustus lähtee: (Tämä menee "julkisille" lukijoilleni...)
Anskulle
Vicille
Cillalle
Tiialle
Lotalle
lauantai 17. syyskuuta 2011
Ruusuke :)
 |
| Irma ja ruusuke (c. minä) |
Nyt on ollut taukoa kirjoittelussa, ja tosiaan motivaatiota on syönyt kuvien puute. Olen ollut myös kipeänä ja aloitin uuden työn, joten aikakin on mennyt muuhun. Toisaalta vain yksi kaveri on kaivannut postauksia, ja hän kysyikin, että eihän Irmelille ole sattunut mitään, kun postauksia ei ole tullut. Irma voi siis oikein hyvin, ja tänään se pääsi hyppäämäänkin pitkästä aikaa kunnolla. Pidimme tallilla harjoitusestekisat tänään. Olin koko päivän toimihenkilönä kisoissa, kuten myös Irmalla hypännyt Anne. Irma ei ole hypännyt kunnolla reiluun kuukauteen, niin metri tuntui sopivalle luokalle.
Ja hienostihan se meni! Irma sai ensimmäisen ruusukkeensa. Ennen ensimmäistä estettä Irma teki jonkun levadea muistuttavan hypähdyksen, mutta sen jälkeen se keskittyi hyvin ja hyppäsi puhtaan radan. Alla Emmiinan ottamia kuvia radasta.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Ajatuksia... ja kuvattomuutta
Bloggaus-into on hieman laantunut tällä viikolla, kun en ole saanut uusia kuvia. Yksi päivä Vici oli mukana ja otti kuvia, mutta ei ole vielä ehtinyt niitä minulle laittaa. Tosin en tiedä miten ne on onnistuneetkaan, kun mentiin maneesissa. Mutta nyt tosiaan kerron jotain tästä viikosta ja ajatuksistani! Alla olevat ajatukset eivät ole itse keksimiäni eikä mitään absoluuttisia totuuksia, mutta asioita, jotka pyörivät nyt mielessäni.
Tuuppaaminen ja nyprääminen näyttää ja kuulostaa jo terminä pahalle. Minä haluan oppia ratsastamaan kauniisti ja vähäeleisesti. Toivon kovasti, että muutosta olisi tapahtunut. Silti joskus tuntuu suorastaan pahalle nähdä omia kuvia joissa kantapää nousee tai huomata ratsastaessa touhuavansa liikaa käsillä. Hevosen täytyy pystyä luottamaan ratsastajan käteen. Nykyään minusta tuntuu pahalle jos näen jonkun kiskovan hevostaan suusta, kun omat taidot loppuu ja turhautuu siihen kun hevonen ei tottele tai "kyttää". Joskus on pakko ottaa pakkokeinot käyttöön, mutta sellainen tilanne on lähinnä silloin, kun jomman kumman turvallisuus on vaarassa.
Irma on minulle elävä ja tunteva olento, eläin, ei kone jota voi potkia ja repiä suusta. Irma on myös luonteeltaan niin reilu ja kiltti, että ei tahallaan tee mitään ns. pahaa. Jos se kiukuttelee karsinassa, se johtuu yleensä siitä, että esim. selkä on jumissa tai jostain muualta kipeä. Myös kiimassa se saattaa pöllöillä, mutta se menee sitten kiiman piikkiin. Oikean takajalan kengitys voi olla joskus hankalaa, koska sillä on muistijälkiä huonoista kokemuksista koskien nimenomaista jalkaa. Pöllöilyt ja säikähdykset ovat yleensä ylimääräistä energiaa tai sitten I ei ole varma mitä siltä pyydetään. Ei hevonen "kuseta" ratsastajaa, mutta jos ratsastaja alkaa nähdä mörköjä siellä missä hevonen on säikähtänyt, "kyttää" se sitä kohtaa varmasti myöhemminkin.
Tuleepa tästä postauksesta tylsä, kun ei ole kuvia. Tällä viikolla Irmalla oli kaksi kouluvalmennustuntia ja molemmmat olivat menestyksekkäitä. Minä menin keskiviikkona ja Hanna tänään. Tehtiin harjoitusta, jossa hevonen sen onnistuessa todellakin oli ohjan ja pohkeen välissä ja rehellisessä peräänannossa. Tehtävää on vaikea ymmärtää jos sitä ei ole koskaan tehnyt onnistuneesti, mutta tässä lyhyesti: todella hidasta käyntiä milli milliltä... Ilman että hevonen kiemurtelee, nousee muodosta, kävelee epärytmissä. Vaatii todella tasaista kättä, jalkaa ja istuntaa. Kysyy myös hevoselta hermoja, että jaksaa keskittyä, ja tässä Irmeli yllätti positiivisesti. Keskiviikkona yhdistettiin tehtävään h-i-t-a-a-s-e-e-n raviin siirtyminen, ja tänään pohkeenväistö diagonaalilla.
Tänään on ollut erityisen hyvä mieli siitä, että on nähnyt Irman edistymisen vuodessa, kun aloitettiin nykyisen kouluvalmentajan kanssa. Ja oma edistyminen! Tästä on hyvä jatkaa, ja toivon sekä minulle ja Hannalle, että Irmelille paljon terveitä päiviä jatkossakin.
Tuuppaaminen ja nyprääminen näyttää ja kuulostaa jo terminä pahalle. Minä haluan oppia ratsastamaan kauniisti ja vähäeleisesti. Toivon kovasti, että muutosta olisi tapahtunut. Silti joskus tuntuu suorastaan pahalle nähdä omia kuvia joissa kantapää nousee tai huomata ratsastaessa touhuavansa liikaa käsillä. Hevosen täytyy pystyä luottamaan ratsastajan käteen. Nykyään minusta tuntuu pahalle jos näen jonkun kiskovan hevostaan suusta, kun omat taidot loppuu ja turhautuu siihen kun hevonen ei tottele tai "kyttää". Joskus on pakko ottaa pakkokeinot käyttöön, mutta sellainen tilanne on lähinnä silloin, kun jomman kumman turvallisuus on vaarassa.
Irma on minulle elävä ja tunteva olento, eläin, ei kone jota voi potkia ja repiä suusta. Irma on myös luonteeltaan niin reilu ja kiltti, että ei tahallaan tee mitään ns. pahaa. Jos se kiukuttelee karsinassa, se johtuu yleensä siitä, että esim. selkä on jumissa tai jostain muualta kipeä. Myös kiimassa se saattaa pöllöillä, mutta se menee sitten kiiman piikkiin. Oikean takajalan kengitys voi olla joskus hankalaa, koska sillä on muistijälkiä huonoista kokemuksista koskien nimenomaista jalkaa. Pöllöilyt ja säikähdykset ovat yleensä ylimääräistä energiaa tai sitten I ei ole varma mitä siltä pyydetään. Ei hevonen "kuseta" ratsastajaa, mutta jos ratsastaja alkaa nähdä mörköjä siellä missä hevonen on säikähtänyt, "kyttää" se sitä kohtaa varmasti myöhemminkin.
Tuleepa tästä postauksesta tylsä, kun ei ole kuvia. Tällä viikolla Irmalla oli kaksi kouluvalmennustuntia ja molemmmat olivat menestyksekkäitä. Minä menin keskiviikkona ja Hanna tänään. Tehtiin harjoitusta, jossa hevonen sen onnistuessa todellakin oli ohjan ja pohkeen välissä ja rehellisessä peräänannossa. Tehtävää on vaikea ymmärtää jos sitä ei ole koskaan tehnyt onnistuneesti, mutta tässä lyhyesti: todella hidasta käyntiä milli milliltä... Ilman että hevonen kiemurtelee, nousee muodosta, kävelee epärytmissä. Vaatii todella tasaista kättä, jalkaa ja istuntaa. Kysyy myös hevoselta hermoja, että jaksaa keskittyä, ja tässä Irmeli yllätti positiivisesti. Keskiviikkona yhdistettiin tehtävään h-i-t-a-a-s-e-e-n raviin siirtyminen, ja tänään pohkeenväistö diagonaalilla.
Tänään on ollut erityisen hyvä mieli siitä, että on nähnyt Irman edistymisen vuodessa, kun aloitettiin nykyisen kouluvalmentajan kanssa. Ja oma edistyminen! Tästä on hyvä jatkaa, ja toivon sekä minulle ja Hannalle, että Irmelille paljon terveitä päiviä jatkossakin.
tiistai 30. elokuuta 2011
Vapaata ja pientä hyppelyä
Yritän nyt kunnostautua ja kirjoitella jotain viime päivistä. Olen ollut kipeänä kotona, ja eilen en jaksanut tehdä mitään muuta kuin maata koko päivän. Eilen hevosellakin oli täysin vapaapäivä. Tänään Irmalla ratsastaa vuokraaja Riikka, joka käy n. kerran viikossa ratsastamassa. Riikka on kyllä oikea helmi vuokraajaksi, hän on pitänyt kiinni sovituista asioista ja taidot ja motivaatio riittävät hieman hankalalle tammalle. Irma on kyllä oikea mussukka hoitaessa, mutta joskus ratsastaessa se näkee pieniä peikkoja. Irman kanssa ei voi vielä opetella mitään hienoja "temppuja", koska se vaatii paljon ratsastajalta. Hyvä puoli siinä onkin, että istuntaa ja apuja on pakko hioa kohti täydellistä koko ajan, koska Irma ei anna mitään ilmaiseksi.
Kerron nyt asiat kronologisesti väärinpäin, eli seuraavaksi sunnuntai. Sunnuntaina kävimme vain puhdistamassa Irman jaloista lauantaina laitetut savet ja tarkistettiin kaviot. Kävimme Irman kanssa pellolla kävelemässä ja hieman ravaamassa liinassa. Irma oli oikein hyväntuulinen, mutta pellolla sitä ärsytti kävellä ruuan päällä ilman, että sai maistella.
Launtaina hyppäsin! Minut tuntevat tietävät, että olen hypännyt aiemmin paljon ja kilpaillut aluetasolla esteissä. Nyt vaan on tullut taukoa ja rutiininpuuttuminen aiheuttaa pientä jännitystä meikäläiseen. Irmalla olen hypännyt viimeksi lähes vuosi sitten kunnolla, ja sen jälkeen sillä on mennyt kevättalvesta alkaen vain Anne. Meille piti alunperin tulla ulkopuolinen valmentaja, mutta ryhmäkoon kutistuessa suunnitelmat muuttui ja estetunnin piti kotivalmentajamme Tiina.
Alkuun hypättiin ristikkoa. Minä lähdin helposti punkemaan istunnalla ja kyynärpäät lähti lepattamaan sivulle, joten keskityin lähinnä omaan istuntaan ja hyvään laukkaan. Hypättiin myös pystynä samaa estettä alkuverryttelyksi. Sujui ihan mukavasti tauosta huolimatta.
Verryttelyhyppyjen jälkeen jatkettiin jumpalla, mikä onkin erinomainen tehtävä tauon jälkeen. Tehtävässä oli puomi, jonka jälkeen neljä ristikkoa innarina ja yksi laukka ja este. Tehtävää tehtiin oikeassa laukassa, ja keskityin samoihin asioihin kuin aiemmin, eli siihen että en touhua liikaa. Kuten kuvista näkee, menin myös liikaa hyppyihin mukaan ylävartalolla.
Jumppa sujui pääosin hyvin. Jollain kerralla "onnistuin" häiritsemään Irmaa niin, että se tiputti jonkun puomin (sillä kerralla innarin kaksi viimeistä estettä olivat pystyjä), ja yhdellä kerralla "sain" Irman menemään sen yhden laukan välin innarina.... Lopuksi ratsastettiin vielä jumpalta okserille melko tiukalla kurvilla oikealle. Ekalla kerralla oli hakemista kaarteessa, mutta toisella kerralla sujui hyvin.
Loppuverkassa Irma tuntui tosi hyvälle. Oma ylävartalo lähti alkuun taas todella pahaa etukenoon, mutta sain sitä korjattua ihan kohtalaiseksi. Alla olevassa kuvassa takana näkyvä Henriikka näkyy jokaisessa sinnepäin otetussa kuvassa samassa kohtaa tuijottamassa sen parhaan kaverin Irmelin työskentelyä.
Kerron nyt asiat kronologisesti väärinpäin, eli seuraavaksi sunnuntai. Sunnuntaina kävimme vain puhdistamassa Irman jaloista lauantaina laitetut savet ja tarkistettiin kaviot. Kävimme Irman kanssa pellolla kävelemässä ja hieman ravaamassa liinassa. Irma oli oikein hyväntuulinen, mutta pellolla sitä ärsytti kävellä ruuan päällä ilman, että sai maistella.
Launtaina hyppäsin! Minut tuntevat tietävät, että olen hypännyt aiemmin paljon ja kilpaillut aluetasolla esteissä. Nyt vaan on tullut taukoa ja rutiininpuuttuminen aiheuttaa pientä jännitystä meikäläiseen. Irmalla olen hypännyt viimeksi lähes vuosi sitten kunnolla, ja sen jälkeen sillä on mennyt kevättalvesta alkaen vain Anne. Meille piti alunperin tulla ulkopuolinen valmentaja, mutta ryhmäkoon kutistuessa suunnitelmat muuttui ja estetunnin piti kotivalmentajamme Tiina.
 |
| Kaveri ei halua kuviaan julkisuuteen, ja tämä oli suunnilleen ainut onnistunut hyppykuva :) |
Verryttelyhyppyjen jälkeen jatkettiin jumpalla, mikä onkin erinomainen tehtävä tauon jälkeen. Tehtävässä oli puomi, jonka jälkeen neljä ristikkoa innarina ja yksi laukka ja este. Tehtävää tehtiin oikeassa laukassa, ja keskityin samoihin asioihin kuin aiemmin, eli siihen että en touhua liikaa. Kuten kuvista näkee, menin myös liikaa hyppyihin mukaan ylävartalolla.
Loppuverkassa Irma tuntui tosi hyvälle. Oma ylävartalo lähti alkuun taas todella pahaa etukenoon, mutta sain sitä korjattua ihan kohtalaiseksi. Alla olevassa kuvassa takana näkyvä Henriikka näkyy jokaisessa sinnepäin otetussa kuvassa samassa kohtaa tuijottamassa sen parhaan kaverin Irmelin työskentelyä.
Hyppäämisestä jäi hyvä mieli, kiitokset siitä "koutsille"!!
perjantai 26. elokuuta 2011
Kehityskuvia
Irma on nyt siis ollut meillä kolme vuotta, ja etsin tähän ns. kehityskuvia tältä ajalta. Harmi kyllä en löytänyt yhtään kuvia nelivuotissyksyltä tai keväältä, mutta lisään niitä tänne jos löydän. Yritän löytää myös materiaalia sellaiseen postaukseen, jossa näkyisi minun kehitystä. Tosin näyttää nuo olevan aika syvällä nuo virheet, kun tulee esiin aina aika ajoin joitain mistä olen luullut päässeeni eroon.
RAVIKUVIA:
 |
| © Hanna |
Tässä kuvassa on Irma on viisivuotias ja minä olen alkanut ratsastaa sitä vain vähän aikaa sitten. Eron nykyiseen huomaa parhaiten siitä, että lihaksisto ei ole vielä kehittynyt ja Irma on varmaan sata kiloa kevyempi kuin nykyään. Se on siis kasvanut ja rotevoinut tuosta.
Kuvassa oleva Kiefferin koulusatula jäi kapeaksi tosi nopeasti, ehti olla käytössä vain puolisen vuotta. Nyt en ehkä ostaisi nuorelle kasvuvaiheessa olevalle kahta satulaa (este- ja koulusatula), vaan ostaisin vain yhden yleissatulan.
Minun kyynärpäät on kamalat kun ne lepattaa tuolla sivuilla... Katse yllättäen alhaalla. Sorry huonohko kuvan laatu.
 |
| © Hanna |
Irma 6-vuotis keväänä
Ratsastan tuskin koskaan ilman kypärää, joten älkää ottako mallia tästä missään nimessä! Tässä kuvassa Irma on tosi läskissä kunnossa! Se oli ollut edellisenä talvena paljon saikulla, ja ulkona vapaalla heinällä. Irma näyttää liikkuvan ihan mukavasti, mutta todellisuudessa se ei kyllä käytä takapäätään riittävästi, joskin ei siihen pystykään lihasköyhänä.
Satula on ihan huippu, Stübbenin Edelweiss Deluxe. Sillä oli makea ratsastaa ja hypätä. Satula oli liian leveä kun Irmalta paloi tuo läski pois, joten se meni vaihtoon...
 |
| © Victoria |
Irma tammikuussa -11
Irma on vasta saanut uuden koulusatulan, ja olemme päässeet ratsastamaan sitä "kunnolla". Satula on Albionin K2 koulusatula. Tämän kuvan otin, jotta voi verrata mitä on aikaansaatu kolmessa kuukaudessa, sillä alempi kuva on vain kolme kuukautta tämän jälkeen. Irma on tässä kuvassa jo aika sopusuhtainen ja läski on saatu lähtemään.
 |
| © Hanna |
Tämä kuva on tosiaan vain kolme kuukautta ylemmästä. Tuohon aikaan kävin valmennuksessa viikottain, ja se näkyy myös minun istunnasta. Irma liikkuu paremmin, tahdikkaammin ja jopa hieman polkee jo takajaloilla paremmin.
Seuraavaksi esittelyvuorossa on laukkakuvia, mutta en kommentoi niitä vastaavasti kuin näitä ravikuvia. Kuvia löysin tähän "hätään" vain tuon viisivuotiskuvan, kuvan maaliskuulta -11 sekä yhden kuvan viikko sitten Maaningalta. Alinta kuvaa kommentoin sen verran, että I tuntui silloin todella hyvälle! Voi kun olisi saanut saman fiiliksen ennen rataa!
LAAKKOO!
 |
| © Hanna |
 |
| © Hanna |
 |
| © Jenni Taskinen |
torstai 25. elokuuta 2011
Kuunteluoppilaana
Olin taas eilen Hannan kouluvalmennuksena ns. kuunteluoppilaana. Katsomossa seuramaalla ja kuuntelemalla oppii aika paljon, ja pystyy nähdä konkreettisesti miten hevosen liikkuminen paranee oikeilla ohjeilla. Myös vertauskuvat, joita valmentaja käyttää, havainnollistaa asioita todella paljon. Hyvässä valmentajassa on tärkeää se, että hän osaa kertoa miten virheitä korjataan tai miten suoritusta voidaan parantaa. Ei riitä, että sanotaan hitaammin tai kovemmin, jos ratsastaja ei ymmärrä mihin sillä pyritään. Ei auta, että valmentaja sanoo "rennompi käsi", jos hän ei näe syytä ns. kovaan käteen tai ratsastaja ei tiedä itse mistä oma kova käsi johtuu. Jos ratsastaja jännittää koko käsivartta olkapäästä asti, käsi ei voi olla pehmeä ja rento. Joskus voi riittää, että pyöräyttää olkapäitä muutaman kerran ympäri.
Eilen valmennuksessa jatkettiin samassa teemassa kuin edellisellä kerralla, eli siirtymisillä. Alkuun tehtävänä oli ratsastaa käynti-seis siirtymisiä siten, että käynti on välillä alitempoista, ja välillä ylitempoista. Tämmöisessä tehtävässä ja ratsukoiden ollessa eri tasoilla, ei voi puhua kootusta käynnistä tai lisätystä käynnistä. Pitemmälle koulutetuista hevosista huomasi erot paremmin kuin esimerkiksi Irmasta. Irman kanssa pääasia on suorittaa tehtäviä niin hyvin kuin sen koulutustasolle on mahdollista, ja edes yrittää! Tehtävää tehtiin uran sisäpuolella, jotta hevoset eivät aina saisi tukea maneesin seinistä, vaan pysyisivät suorina ja ohjan ja pohkeen välissä.
Ratsukot tekivät lisää käynti-ravi-seis siirtymisiä, ja tarkoituksena oli mennä ns. mummoravia, eli alitempoista ravia siirtymisten välissä, ja saamaan hevoset pysähtymään takajalat alla. Pysähdyksessäkin hevosta täytyy ratsastaa niin sanotusti eteenpäin, ja valmistella pysähdys niin hyvin, että hevonen ei pysähdy kuin seinään ja takajalat jää jonnekin toiseen päähän maneesia. Silloin myös liikkeellelähtö tapahtuu oikein. Ravin tahtia tulee laskea mielessä koko ajan, niin että siitä tulee luonnollinen osa ratsastusta. Irma saattoi alkuun jonkun verran vastustella näitä tehtäviä, mutta sille auttaa rutiini ja toisto. Kun se tietää mitä siltä odotetaan, se parantaa suoritusta koko ajan. Tosin jossain vaiheessa se väsyy, koska ei ole tottunut kovin pitkiä aikoja vielä liikkumaan oikein.
Seuraavana tehtävänä oli ottaa neljän askeleen käyntisiirtyminen ravista puolirataleikkaalla. Tässä näki hyvin monentasoisia suorituksia. Oikean askelmäärän saaminen oikeaan aikaan tuotti vaikeuksia, ja yksi hevonen pysähtyi melkein jokaisessa käyntisiirtymisessä, kun sen kanssa oli harjoiteltu edellinen viikko ravi-seis tehtävää. Lopuksi ratsukot tekivät täyskaartoja siten, että kun edellinen loppui, uusi alkoi. Irma teki tehtävää toisessa päädyssä, jossa varaa venyttää kaartoja pitkiksi ei ollut. Täyskaarrot alkoivat ja päättyivä pitkän sivun keskipisteestä. Tehtävässä tuli pysyä oikealla uralla ja taivutta hevosta kaarteessa. Taivuttaessa tulee muistaa, että ulkokäden tulee myödätä sen verran, että hevonen voi taipua niskasta. Irma teki tehtävää loppujen lopuksi todella hyvin, ja Hanna kommentoikin, että siihen auttoi vain ja ainoastaan jalalla ratsastaminen.
Kysyin Hannalta, mitä hän oivalsi tai oppi eilen. Tässä listausta:
Eilen valmennuksessa jatkettiin samassa teemassa kuin edellisellä kerralla, eli siirtymisillä. Alkuun tehtävänä oli ratsastaa käynti-seis siirtymisiä siten, että käynti on välillä alitempoista, ja välillä ylitempoista. Tämmöisessä tehtävässä ja ratsukoiden ollessa eri tasoilla, ei voi puhua kootusta käynnistä tai lisätystä käynnistä. Pitemmälle koulutetuista hevosista huomasi erot paremmin kuin esimerkiksi Irmasta. Irman kanssa pääasia on suorittaa tehtäviä niin hyvin kuin sen koulutustasolle on mahdollista, ja edes yrittää! Tehtävää tehtiin uran sisäpuolella, jotta hevoset eivät aina saisi tukea maneesin seinistä, vaan pysyisivät suorina ja ohjan ja pohkeen välissä.
Ratsukot tekivät lisää käynti-ravi-seis siirtymisiä, ja tarkoituksena oli mennä ns. mummoravia, eli alitempoista ravia siirtymisten välissä, ja saamaan hevoset pysähtymään takajalat alla. Pysähdyksessäkin hevosta täytyy ratsastaa niin sanotusti eteenpäin, ja valmistella pysähdys niin hyvin, että hevonen ei pysähdy kuin seinään ja takajalat jää jonnekin toiseen päähän maneesia. Silloin myös liikkeellelähtö tapahtuu oikein. Ravin tahtia tulee laskea mielessä koko ajan, niin että siitä tulee luonnollinen osa ratsastusta. Irma saattoi alkuun jonkun verran vastustella näitä tehtäviä, mutta sille auttaa rutiini ja toisto. Kun se tietää mitä siltä odotetaan, se parantaa suoritusta koko ajan. Tosin jossain vaiheessa se väsyy, koska ei ole tottunut kovin pitkiä aikoja vielä liikkumaan oikein.
Seuraavana tehtävänä oli ottaa neljän askeleen käyntisiirtyminen ravista puolirataleikkaalla. Tässä näki hyvin monentasoisia suorituksia. Oikean askelmäärän saaminen oikeaan aikaan tuotti vaikeuksia, ja yksi hevonen pysähtyi melkein jokaisessa käyntisiirtymisessä, kun sen kanssa oli harjoiteltu edellinen viikko ravi-seis tehtävää. Lopuksi ratsukot tekivät täyskaartoja siten, että kun edellinen loppui, uusi alkoi. Irma teki tehtävää toisessa päädyssä, jossa varaa venyttää kaartoja pitkiksi ei ollut. Täyskaarrot alkoivat ja päättyivä pitkän sivun keskipisteestä. Tehtävässä tuli pysyä oikealla uralla ja taivutta hevosta kaarteessa. Taivuttaessa tulee muistaa, että ulkokäden tulee myödätä sen verran, että hevonen voi taipua niskasta. Irma teki tehtävää loppujen lopuksi todella hyvin, ja Hanna kommentoikin, että siihen auttoi vain ja ainoastaan jalalla ratsastaminen.
Kysyin Hannalta, mitä hän oivalsi tai oppi eilen. Tässä listausta:
 |
| Hanna ja I pellolla pari viikkoa sitten |
 |
| Hannan normipäivä tallilla (kesä -10) |
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Voihan tyttöheppa!
Kaikki tämän postauksen kuvat: (c) Cilla
Tänään selvisi yksi syy Irman eiliseen kireyteen kaiken muun lisäksi. Sillä on kova kiima päällä vaihteeksi. Tänään se on tarhassa keskittynyt naapuritarhan nuoren ruunan vikittelyyn ja pukitteluun. Lisäksi se oli piehtaroinut itsensä aivan kuraiseksi. Tämä tuli hieman yllättäen, koska kiiman olisi pitänyt tulla vasta vajaan viikon päästä. Käytös voi toki olla myös kisapaikalla erilaista kotiin verrattuna, mutta olen ollut muutaman kerran Irman kanssa muualla valmennuksessa ja kisoissa, eikä se silloin ole ollut noin pinkeä.
Arvostelusta vielä sen verran, että harmittaa, kun siinä ei sanottu mitään hyvää ratsukosta... En nyt usko, että me ihan niin huonoja ollaan, ja yleensä aloitteleville ratsukoille laitetaan jotain rohkaisevaa arvosteluun. Onneksi tiedämme itse, että tähän ei kannata lannistua. Eikun eteenpäin, kohti uusia pettymyksiä ;). Alla kuvia eiliseltä, ensin Hannasta, ja sitten minusta. Hanna ei tosiaan ehtinyt vetää edes uuden karheita saappaitaan jalkaan, kun joutui lähteä minun vuorolla radalle.
Tänään selvisi yksi syy Irman eiliseen kireyteen kaiken muun lisäksi. Sillä on kova kiima päällä vaihteeksi. Tänään se on tarhassa keskittynyt naapuritarhan nuoren ruunan vikittelyyn ja pukitteluun. Lisäksi se oli piehtaroinut itsensä aivan kuraiseksi. Tämä tuli hieman yllättäen, koska kiiman olisi pitänyt tulla vasta vajaan viikon päästä. Käytös voi toki olla myös kisapaikalla erilaista kotiin verrattuna, mutta olen ollut muutaman kerran Irman kanssa muualla valmennuksessa ja kisoissa, eikä se silloin ole ollut noin pinkeä.
Arvostelusta vielä sen verran, että harmittaa, kun siinä ei sanottu mitään hyvää ratsukosta... En nyt usko, että me ihan niin huonoja ollaan, ja yleensä aloitteleville ratsukoille laitetaan jotain rohkaisevaa arvosteluun. Onneksi tiedämme itse, että tähän ei kannata lannistua. Eikun eteenpäin, kohti uusia pettymyksiä ;). Alla kuvia eiliseltä, ensin Hannasta, ja sitten minusta. Hanna ei tosiaan ehtinyt vetää edes uuden karheita saappaitaan jalkaan, kun joutui lähteä minun vuorolla radalle.
lauantai 20. elokuuta 2011
Tosi vaativa helppo C
Tänään oli sitten se suuri päivä, kun lähdettiin meidän ensimmäisiin koulukisoihin! Irma ja varusteet puunattiin jo illalla, niin ei ollut aamulla paniikkia. Vici auttoi todella paljon hevosen pesussa ja letitti Irman harjan. Osa leteistä ommeltiin, jotta ne kestäisi paremmin. Kaiken häslingin ja valmistaumisen keskellä välillä ehdittiin käydä kotona nukkumassa. Alla olevassa kuvassa Irman sykeröt päässä Victorian kuvaamana:
Aamulla tallille ennen kukon pieraisua ja liikenteeseen. Molemmat tammat menivät tosi hienosti traileriin, ja uskollinen Mersu toimi vetojuhtana kiitettävästi koko päivän. Kyytiin lähti siis myös Lotan Aischa tamma, jonka edesottamuksista voi lukea enemmän Lotan blogista. Kisapaikalla Irmassa oli havaittavissa jännitystä, joka ilmeni mm. steppailuna ja yleisenä levottomuutena. Tästä huolimatta se käyttäytyi hyvin.
Aikaa ei ollut paljon, koska minun lähtövuoroni oli luokan toisena, joten eikun satula selkään ja verryttelykentälle. Ratsastaja kyytiin, ja pitkin ohjin kävelemään. Käännös tallille päin, ja pukki, pukki, pukki, pukki, Kaisa kuraan.... Syytä ei tiedä varmaksi, purkaantuiko jännitys pukkeihin vai oliko satula esimerkiksi liian takana. Siinä vaiheessa iski Hannan silmiin hullunkiilto, ja hän halusi lähteä kesyttämään pukkikonetta. Irma yritti Hannalle samaa, mutta hän oli valmistautunut ja pysyi apinanraivolla kyydissä. Minä juoksin vaihtamaan meidän lähtövuorot toisinpäin, ja niin Hanna joutui ensin tulikasteeseen. Hanna ei ehtinyt vaihtaa edes kisavarusteita päälle, vaan meni sitten pelkissä turvakengissä tuomarin eteen. Valkoiset housut oli onneksi jo jalassa, ja yläosana siisti Equilinen lila fleecetakki.
Maneesissa Irma oli edelleen jännittynyt, mutta muuten jo parempi kuin ulkona. Alkuasetelman mukaan oli tarkoitus, että minä näytän Irmalle möröt (tuomarit ja yleisö), kun olisin mennyt ensin. Nyt asetelma kääntyi toisinpäin. Kouluradalle onneksi pääsi ennen omaa suoritusta. Irma meni tuomari/yleisöpäätyyn hyvin, mutta olis siellä jännittyneempi. Rata meni melko hyvin, ainut suuri virhe oli, ettei vasen laukka noussut pääty-ympyrällä, vaan Irma nosti oikean. Tämä johtui siitä, kun se tuli päätyyn lapa edellä, kun katsoi tuomareita. Tavoitteet kuitenkin toteutui: I ei hypännyt kouluaitojen yli, eikä sitä hylätty epäpuhtaana.
Niinpä minäkin sitten uskaltauduin lähtemään suoritukseen Hannan vuorolla. En verrytellyt paljoa, ihan ajan puutteesta. Pitempi verryttely olisi kyllä lievittänyt molemminpuolista jännitystä, ja tähän osaamme varautua tulevaisuudessa. Jos en sitten tipu verryttelyssä niin, että jää koko verryttely tekemättä...
Rata meni muuten melko hyvin, mutta minulle kävi sama kuin Hannalle, vasen laukka ei noussut. Siirsin raviin ja yritin nostaa uudelleen, mutta ei... Tästä tuli sitten niin iso pistevaje, että prosentit jäi alle viidenkymmenen. Hannan kanssa laskettiin, että jos molemmat olisivat edes vitosen arvosta suorittaneet sen laukan, niin prosentit olisivat ylittäneet viidenkymmenen. Kyseinen kouluohjelma on lyhyt, arvosteltavia tapahtumia on vain 14, eikä missään niistä ole kerrointa, niin yksikin huonosti esitetty tapahtuma (voi pudottaa pisteitä todella paljon. Hannan kanssa pohdittiin, kun yksi hevonen ei esittänyt laukkaa toiseen suuntaan ollenkaan, ja toiseen taas nosti ajamalla, että hevonen olisi varmasti saanut tosi hyvät prosentit jos laukka olisi noussut, koska prosentit olivat joka tapauksessa yli viidenkymmenen.
Arvostelulaji on arvostelulaji. Minua harmittaa, että pisteet asennosta, istunnasta, apujenkäytön moitteettomuudesta eivät parantuneet minun edellisistä kahdesta helposta C:stä. Mielestäni näissä on tapahtunut muutosta entiseen, en enää purista polvella, käsi on nätimmin ja kantapää ei nouse kun annan pohkeita. Paras palaute kisoista tuli Cillalta, joka sanoi,että näytin radalla ihan kouluratsastajalta. Odotan, että saan kuvia radasta! Julkaisen niitä kyllä sitten täällä, niin näette minun vitosen istunnan. Ja parasta oli se, että uskalsin ratsastaa sen jälkeen kun olin tippunut.
Haluan lähteä uusiin kouluratsastuskisoihin, vaikka nämä kisat eivät menneetkään mitenkään loistokkaasti. Haluan saada paremmat prosentit C:stä, ja haluan arvion kahdelta tuomarilta kahdesta eri pisteestä. Loppuverkassa Irma oli super! Vasen laukka nousi heti kun pyysin, ja Irma oli tasaisessa muodossa ja kulki selkä ylhäällä ja tahdikkaasti.
Aamulla tallille ennen kukon pieraisua ja liikenteeseen. Molemmat tammat menivät tosi hienosti traileriin, ja uskollinen Mersu toimi vetojuhtana kiitettävästi koko päivän. Kyytiin lähti siis myös Lotan Aischa tamma, jonka edesottamuksista voi lukea enemmän Lotan blogista. Kisapaikalla Irmassa oli havaittavissa jännitystä, joka ilmeni mm. steppailuna ja yleisenä levottomuutena. Tästä huolimatta se käyttäytyi hyvin.
Aikaa ei ollut paljon, koska minun lähtövuoroni oli luokan toisena, joten eikun satula selkään ja verryttelykentälle. Ratsastaja kyytiin, ja pitkin ohjin kävelemään. Käännös tallille päin, ja pukki, pukki, pukki, pukki, Kaisa kuraan.... Syytä ei tiedä varmaksi, purkaantuiko jännitys pukkeihin vai oliko satula esimerkiksi liian takana. Siinä vaiheessa iski Hannan silmiin hullunkiilto, ja hän halusi lähteä kesyttämään pukkikonetta. Irma yritti Hannalle samaa, mutta hän oli valmistautunut ja pysyi apinanraivolla kyydissä. Minä juoksin vaihtamaan meidän lähtövuorot toisinpäin, ja niin Hanna joutui ensin tulikasteeseen. Hanna ei ehtinyt vaihtaa edes kisavarusteita päälle, vaan meni sitten pelkissä turvakengissä tuomarin eteen. Valkoiset housut oli onneksi jo jalassa, ja yläosana siisti Equilinen lila fleecetakki.
Maneesissa Irma oli edelleen jännittynyt, mutta muuten jo parempi kuin ulkona. Alkuasetelman mukaan oli tarkoitus, että minä näytän Irmalle möröt (tuomarit ja yleisö), kun olisin mennyt ensin. Nyt asetelma kääntyi toisinpäin. Kouluradalle onneksi pääsi ennen omaa suoritusta. Irma meni tuomari/yleisöpäätyyn hyvin, mutta olis siellä jännittyneempi. Rata meni melko hyvin, ainut suuri virhe oli, ettei vasen laukka noussut pääty-ympyrällä, vaan Irma nosti oikean. Tämä johtui siitä, kun se tuli päätyyn lapa edellä, kun katsoi tuomareita. Tavoitteet kuitenkin toteutui: I ei hypännyt kouluaitojen yli, eikä sitä hylätty epäpuhtaana.
Niinpä minäkin sitten uskaltauduin lähtemään suoritukseen Hannan vuorolla. En verrytellyt paljoa, ihan ajan puutteesta. Pitempi verryttely olisi kyllä lievittänyt molemminpuolista jännitystä, ja tähän osaamme varautua tulevaisuudessa. Jos en sitten tipu verryttelyssä niin, että jää koko verryttely tekemättä...
 |
| Valmistautumassa suoritukseen maneesin ovella |
Arvostelulaji on arvostelulaji. Minua harmittaa, että pisteet asennosta, istunnasta, apujenkäytön moitteettomuudesta eivät parantuneet minun edellisistä kahdesta helposta C:stä. Mielestäni näissä on tapahtunut muutosta entiseen, en enää purista polvella, käsi on nätimmin ja kantapää ei nouse kun annan pohkeita. Paras palaute kisoista tuli Cillalta, joka sanoi,että näytin radalla ihan kouluratsastajalta. Odotan, että saan kuvia radasta! Julkaisen niitä kyllä sitten täällä, niin näette minun vitosen istunnan. Ja parasta oli se, että uskalsin ratsastaa sen jälkeen kun olin tippunut.
Haluan lähteä uusiin kouluratsastuskisoihin, vaikka nämä kisat eivät menneetkään mitenkään loistokkaasti. Haluan saada paremmat prosentit C:stä, ja haluan arvion kahdelta tuomarilta kahdesta eri pisteestä. Loppuverkassa Irma oli super! Vasen laukka nousi heti kun pyysin, ja Irma oli tasaisessa muodossa ja kulki selkä ylhäällä ja tahdikkaasti.
torstai 18. elokuuta 2011
Hienot kuvat a'la Victoria Graham
Pakko tehdä tämmöinen hehkutuspostaus tähän väliin. Otettiin viime viikolla Irmasta rakenne- ja pääkuva, ja julkaisen ne tässä. Kuvat menevät myös Sukupostiin, kunhan ehtivät:
Kiitos Vicille näistä kuvista! Meille sattui sää kohdilleen, sopiva auringonlasku ja taustakin oli kunnossa. Nythän takanaoleva pelto on jo puitu.
Tässä lyhyesti tämän viikon kuulumiset. Olemme noudattaneet aiemmin julkaisemaani viikko-ohjelmaa. Tiistaina hierojaharjoittelija Ninnu (Ohenharjun työntekijä) hieroi Irman, ja muuten sillä oli vapaa. Irmalla oli ollut pitkät selkälihakset sekä lavat jokseenkin kireät ja jumissa, mutta ei kuitenkaan niin kipeät ettei olisi antanut hieroa. Tämä johtunee siitä koulusatulasta, mikä siirtyy eteenpäin ratsastaessa... Seuraavaksi kokeilemme satulan alle geeliromaania, sekä edestä kohottavaa geeliä. Pyöreän vatsanseudun vuoksi pitäisi hommata jokin muotoiltu satulavyö. Kokeiltavana on myös Stübbenin yleissatula, joka sopiessaan tulee este- ja maastoilukäyttöön.
Eilen Hanna osallistui valmennukseen. Valmennuksen tehtävä ja aihe oli todella hyvä ja perustavaa laatua: siirtymiset. Siirtymisiä tehtiin lähinnä käynti-seis-käynti, ravi-seis-ravi erilaisia versioita. Koko ryhmällä meni mielestäni hyvin ainakin siinä suhteessa, että tehtävä herätti ahaa-elämyksiä. Tänään mennään maneesissa, koska sataa. Kokeillaan varmaan molempia satuloita ja tehdään vaihtelevia tehtäviä Irman mielen virkistykseksi.
Huomenna joko esteitä tai maastoon, koska keli näyttää tämän hetkisen ennusteen mukaan aurinkoiselle. Sen jälkeen on ohjelmassa varusteiden sekä hevosen puunausta. Tässä vielä pari kuvaa lauantailta. Minun ilmeet oli niin järkyttäviä, että en vielä pysty tässä shokissa niitä julkaista. Tässä yksi kuva, jossa lähes normaali ilme, sekä kuva Hannasta, joka meni jälkeeni ilman satulaa.
Ratsastuksen jälkeen menimme tosiaan pellolle kuvaamaan. Olen tainnut aiemminkin mainita, että kävelytän usein loppukäynnit pellolla. Kävelytän maastakäsin, koska siinä saan itsekin omille lonkilleni hyvän loppuverkan, ja I saa kävellä vapaasti.
Kaikki postauksen kuvat siis (C) Victoria Graham
Kiitos Vicille näistä kuvista! Meille sattui sää kohdilleen, sopiva auringonlasku ja taustakin oli kunnossa. Nythän takanaoleva pelto on jo puitu.
Tässä lyhyesti tämän viikon kuulumiset. Olemme noudattaneet aiemmin julkaisemaani viikko-ohjelmaa. Tiistaina hierojaharjoittelija Ninnu (Ohenharjun työntekijä) hieroi Irman, ja muuten sillä oli vapaa. Irmalla oli ollut pitkät selkälihakset sekä lavat jokseenkin kireät ja jumissa, mutta ei kuitenkaan niin kipeät ettei olisi antanut hieroa. Tämä johtunee siitä koulusatulasta, mikä siirtyy eteenpäin ratsastaessa... Seuraavaksi kokeilemme satulan alle geeliromaania, sekä edestä kohottavaa geeliä. Pyöreän vatsanseudun vuoksi pitäisi hommata jokin muotoiltu satulavyö. Kokeiltavana on myös Stübbenin yleissatula, joka sopiessaan tulee este- ja maastoilukäyttöön.
Eilen Hanna osallistui valmennukseen. Valmennuksen tehtävä ja aihe oli todella hyvä ja perustavaa laatua: siirtymiset. Siirtymisiä tehtiin lähinnä käynti-seis-käynti, ravi-seis-ravi erilaisia versioita. Koko ryhmällä meni mielestäni hyvin ainakin siinä suhteessa, että tehtävä herätti ahaa-elämyksiä. Tänään mennään maneesissa, koska sataa. Kokeillaan varmaan molempia satuloita ja tehdään vaihtelevia tehtäviä Irman mielen virkistykseksi.
Huomenna joko esteitä tai maastoon, koska keli näyttää tämän hetkisen ennusteen mukaan aurinkoiselle. Sen jälkeen on ohjelmassa varusteiden sekä hevosen puunausta. Tässä vielä pari kuvaa lauantailta. Minun ilmeet oli niin järkyttäviä, että en vielä pysty tässä shokissa niitä julkaista. Tässä yksi kuva, jossa lähes normaali ilme, sekä kuva Hannasta, joka meni jälkeeni ilman satulaa.
Ratsastuksen jälkeen menimme tosiaan pellolle kuvaamaan. Olen tainnut aiemminkin mainita, että kävelytän usein loppukäynnit pellolla. Kävelytän maastakäsin, koska siinä saan itsekin omille lonkilleni hyvän loppuverkan, ja I saa kävellä vapaasti.
Kaikki postauksen kuvat siis (C) Victoria Graham
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)