Kuunteluoppilaana

Olin taas eilen Hannan kouluvalmennuksena ns. kuunteluoppilaana. Katsomossa seuramaalla ja kuuntelemalla oppii aika paljon, ja pystyy nähdä konkreettisesti miten hevosen liikkuminen paranee oikeilla ohjeilla. Myös vertauskuvat, joita valmentaja käyttää, havainnollistaa asioita todella paljon. Hyvässä valmentajassa on tärkeää se, että hän osaa kertoa miten virheitä korjataan tai miten suoritusta voidaan parantaa. Ei riitä, että sanotaan hitaammin tai kovemmin, jos ratsastaja ei ymmärrä mihin sillä pyritään. Ei auta, että valmentaja sanoo "rennompi käsi", jos hän ei näe syytä ns. kovaan käteen tai ratsastaja ei tiedä itse mistä oma kova käsi johtuu. Jos ratsastaja jännittää koko käsivartta olkapäästä asti, käsi ei voi olla pehmeä ja rento. Joskus voi riittää, että pyöräyttää olkapäitä muutaman kerran ympäri.

Eilen valmennuksessa jatkettiin samassa teemassa kuin edellisellä kerralla, eli siirtymisillä. Alkuun tehtävänä oli ratsastaa käynti-seis siirtymisiä siten, että käynti on välillä alitempoista, ja välillä ylitempoista. Tämmöisessä tehtävässä ja ratsukoiden ollessa eri tasoilla, ei voi puhua kootusta käynnistä tai lisätystä käynnistä. Pitemmälle koulutetuista hevosista huomasi erot paremmin kuin esimerkiksi Irmasta. Irman kanssa pääasia on suorittaa tehtäviä niin hyvin kuin sen koulutustasolle on mahdollista, ja edes yrittää! Tehtävää tehtiin uran sisäpuolella, jotta hevoset eivät aina saisi tukea maneesin seinistä, vaan pysyisivät suorina ja ohjan ja pohkeen välissä.

Ratsukot tekivät lisää käynti-ravi-seis siirtymisiä, ja tarkoituksena oli mennä ns. mummoravia, eli alitempoista ravia siirtymisten välissä, ja saamaan hevoset pysähtymään takajalat alla. Pysähdyksessäkin hevosta täytyy ratsastaa niin sanotusti eteenpäin, ja valmistella pysähdys niin hyvin, että hevonen ei pysähdy kuin seinään ja takajalat jää jonnekin toiseen päähän maneesia. Silloin myös liikkeellelähtö tapahtuu oikein. Ravin tahtia tulee laskea mielessä koko ajan, niin että siitä tulee luonnollinen osa ratsastusta. Irma saattoi alkuun jonkun verran vastustella näitä tehtäviä, mutta sille auttaa rutiini ja toisto. Kun se tietää mitä siltä odotetaan, se parantaa suoritusta koko ajan. Tosin jossain vaiheessa se väsyy, koska ei ole tottunut kovin pitkiä aikoja vielä liikkumaan oikein.

Seuraavana tehtävänä oli ottaa neljän askeleen käyntisiirtyminen ravista puolirataleikkaalla. Tässä näki hyvin monentasoisia suorituksia. Oikean askelmäärän saaminen oikeaan aikaan tuotti vaikeuksia, ja yksi hevonen pysähtyi melkein jokaisessa käyntisiirtymisessä, kun sen kanssa oli harjoiteltu edellinen viikko ravi-seis tehtävää. Lopuksi ratsukot tekivät täyskaartoja siten, että kun edellinen loppui, uusi alkoi. Irma teki tehtävää toisessa päädyssä, jossa varaa venyttää kaartoja pitkiksi ei ollut. Täyskaarrot alkoivat ja päättyivä pitkän sivun keskipisteestä. Tehtävässä tuli pysyä oikealla uralla ja taivutta hevosta kaarteessa. Taivuttaessa tulee muistaa, että ulkokäden tulee myödätä sen verran, että hevonen voi taipua niskasta. Irma teki tehtävää loppujen lopuksi todella hyvin, ja Hanna kommentoikin, että siihen auttoi vain ja ainoastaan jalalla ratsastaminen.

Kysyin Hannalta, mitä hän oivalsi tai oppi eilen. Tässä listausta:

 

"*että kuumakalle tarttee tosi vahvan jalan

*ja vaikka se säikkyis jotain niin vahvalla jalalla on kuin kahden seinän välissä

*ja että pysähdyksissä pitää itse katsoa eteenpäin ja että kädet on tasan

*välillä kun huomaamattaan käsiä vei toiselle puolen niin heppa ei ollu suorana

*ja samat jalat eli seinät pysähdyksessä

*ja vaikka irma väsyi ja yritti taistella niin vahva jalka piti kurissa

*ja varsinkin irman väsyessä tarvitsi enemmän jalkaa ja sen puolesta piti liikkua

*ja että irman pinna venyy niin paljon kuin minun hermo kestää

*ja jaksaa panna vastaan sen rimpuiluille"

 

Kopsasin nämä meidän messenger-keskustelusta. Irma on hiomaton timantti, joka välillä väläyttelee mitä pinnan alla piilee. Niistä hetkistä tulee onnistumisen tunteet ja motivaatio jatkaa työskentelyä sen kanssa. Rakenteeltaan ja suvultaan se ei ole kouluhevonen, mutta haluamme sen koulutustason kuitenkin olevan niin hyvä kuin sille on mahdollista.

 



Hanna ja I pellolla pari viikkoa sitten



Hannan normipäivä tallilla (kesä -10)