Katsoin ja kommentoin tänään Hannan ratsastusta, eli suomeksi sanottuna kaiketi pidin hänelle tuntia. Pitäisi taas molempien käydä välillä jonkun muun hevosen selässsä, koska silloin huomaa parhaiten omat virheet joihin on oman hevosen kanssa tottunut. Olisi myös hyvä käydä estetunnilla jossain, ennen kuin aletaan taas hypätä Irmalla. Alkuun tehtiin käynnissä ympyrällä väistöä. Hannan piti keskittyä enemmän siihen, että ei askartelisi liikaa omilla käsillä, vaan pitäisi käden mahdollisimman hiljaa ja ohjan tasaisena, ja ratsastaisi enemmänkin jalalla ja istunnalla. Tyypilliseen tapaan Hannan suu sanoi koko ajan, "mutta kun"... Silloin kun ratsastetaan keskitytään virheiden korjaamiseen eikä niiden syiden selittelyyn.
Käyntiharjoitusten jälkeen vuorossa oli maasta nostetut puomit ravissa. Hannan piti keskittyä siihen, että ei häirinnyt Irmaa. Katse pois hevosen niskasta, käsi hiljaa ja rentona, jalka hiljaa. Puomit menivät melko hyvin, ja tahti ja tempo säilyivät samana koko ajan.
Puomiharjoitukset tekevät hyvää Irmalle, kun se joutuu kunnolla koukistamaan jalkojaan.
Jo ravissa Hannalla oli vaikeuksia hallita ylävartaloa. Se kallistui koko ajan liikaa eteen. Laukassa se korostui, ja koska kaikkea ei voi korjata yhdellä kertaa, jatkettiin kenttäistunnassa. Kenttäistunnassa harjoitukset sujuivat paremmin. Laukka oli rentoa ja askel sattui hyvin puomeille.
 |
| Tässä vaiheessa jo hymyilyttää ;) |
Lopuksi Hanna ja Irma meni pientä ristikkoa molempien mielen virkistykseksi. Ristikko sujui hyvin! Minä kävin ravailemassa loppuravit, kun Hanna oli ihan poikki ja väsynyt. Irma oli rento ja paljon mukavampi käsitellä ratsastuksen jälkeen. Puomit ja pieni ristikko oli sille mukavaa vaihtelua. Käytän Irman monesti kesken loppukäyntien pesulla, ja kävelytän vielä maastakäsin ilman satulaa pellolla tai tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti