Hevonen on mukavampi lenkkeilykaveri kuin koira, sen totesin taas eilen. Hevonen ei vedä narussa, ei pysähdy pissille joka pylvään juureen eikä tarvitse haistella joka ikistä kiveä ja kantoa. Kakatkin se osaa tehdä liikkuessa. Käytiin taas eilen kävelemässä jyrkkä mäki ylös ja alas. Ennen mäkeä Irma oli melko tahmea ja vaikutti takaa jäykälle, mutta mäen jälkeen käynnissä oli paljon parempi ja rennompi poljento. Viime kesänä aloitettiin kävelylenkit maastakäsin pakon sanelemana, kun Irmalla oli silloin melko paha imppari. Mukana lenkeillä kulkee niin koirat, lastenrattaat kuin pikkuponitkin.
Syynä lenkkeilyyn oli se, kun tuntui, että Irmeli olisi taas jumissa selästä. Se taitaa olla herkkä sateen ja viileämmän kelin yhdistelmälle, ja tästä eteenpäin se loimitetaan päivittäin jollei lämpötila nouse hellelukemiin. Meillä on ohut ja hengittävä verkkovuorinen sadeloimi (Bucasin sunshower), joten ei haitttaa vaikka välillä paistaisi aurinkokin.
Tänään ratsastin Irman ja se oli aika mukava. Vaihdoin pitkästä aikaa kolmipala kuolaimen, ja se tuntui paremmalle sileän työskentelyssä kuin käytössä ollut nivel. Käsi vaan täytyy pitää rentona ja tasaisena, muuten tulee vastalauseita pään heittelynä ja epätasaisuutena. Nyt olisi harkinnassa Maaningan seurakoulukisat vajaan kahden viikon päästä, ja päänvaivaa aiheuttaa myös kumman helpoimmista luokista menisin. Ajatuksena olisi myös, että Hannakin menisi Irmalla niissä kisoissa. Nyt alkaa olla kiire löytää myös estesatula ja aloittaa hyppääminen, koska Irman ratsuttaja on lähdössä ulkomaille syksyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti