Uskomaton kevät! Part 1 hallikausi

Edellisestä kirjoituksesta on aikaa jo vuosia, mutta nyt tuntuu sille, että voisin taas kirjoittaa blogia meidän kuulumisista. Ajattelin, että myös Hanna voisi kirjoittaa jotain tuosta kouluratsastuspuolesta, kunhan alkaa taas valmentautua säännöllisemmin. Muutaman vuoden aikana on tapahtunut paljon! Tutut varmasti tietävät, että Irmalla kilpaili esteissä vähän aikaa Vici. Vici aloitti Irman kanssa 90 cm radoista, ja parhaimmillaan hypättiin 120 cm luokkia. Viimeiset Irman ja Vicin yhteiset kisat olivat Kiuruvedellä viime elokuussa. Siellä luokkina oli 100 cm ja 110 cm. Kympistä taisi tulla viides sija tyyliarvostelulla. 

Vici ja Irma KiuRa:n kisoissa

Noiden kisojen jälkeen Irman liikkeessä oli jotain epämääräisyyttä ja outoa tahtimista, ja käytiin klinikalla. Mitään suurempia muutoksia ei löytynyt nivelistä, mutta vasen etukavionivel ja takavuohisnivel saivat vähän voitelua, koska reagoivat taivuksiin. Loppukesästä Vici oli pitänyt minulle muutaman estetunnin Irmalla. Hannan kanssa päätettiin pitää Irmaa ainakin vähän aikaa kevyemmällä liikutuksella ja esteet pienempänä säästääksemme hevosta.

Syksyllä ratsastin myös siskon nuorta suomenhevostammaa Hillevi Harmajaa (linkki sukupostiin Hillevi). Kävin sillä itsenäisen ratsastamisen lisäksi koulu-, este- ja maastoestevalmennuksissa. Hillevi meni eteenpäin hurjasti tuona aikana, ja syksyllä osallistuin sen kanssa kaksiin kisoihin; toiset olivat Aron harjoituskilpailut ja toiset Merihevoset Ry:n seuraestekilpailut. Molemmista tuli hyvät suoritukset ja puhtaat radat, ja Hillevin ensimmäiset ruusukkeet! Seuratasolla hypättiin 70 cm rata. Linkki maastoestetreeniin Arolla 14.12.2014 Maastoesteet.

Hillevin kanssa hyppäämisestä sain varmasti uutta rohkeutta myös Irmalla hyppäämiseen. Minulla oli ollut jo pitempään jonkun asteinen hyppäämiskammo. Esteet jännitti ja lähestymiset tapahtui niin sanotusti käsijarru päällä. Aloitin valmentautumaan Annen estevalmennuksissa säännöllisesti kerran viikossa. Alkuun pidettiin esteet matalina ja tehtävät helppoina. Ratana esteet olivat noin 70 - 80 cm:n korkuisia. Linkki videoon marraskuulta: Marraskuu esteitä. 

Uskomatonta tässä nyt onkin se, että puolessa vuodessa olen noussut sille tasolle, millä nyt ollaan. Toki minulla on taustaa esteratsastajana jo junnuvuosilta, ja Irmalla Annen ja Vicin kanssa viime vuosilta. Meidän ensimmäiset yhteiset kisat oli Kimmon tallilla Kuvansissa helmikuussa. Siellä menin vain luokan 80 cm, koska uusien estesääntöjen mukaan minulla ei ollut kvaaleja mennä isompaa 2-tason kisoissa. Ja 80 cm korkuiset esteet olivat ihan sopivan kokoisia aloittaa kilpaileminen pitkän tauon jälkeen. Kotiin lähdettiin sinivalkoisen ruusukkeen ja pokaalin kanssa, sillä voittohan sieltä irtosi! Arvosteluna oli 367.1, eli uusinta oli heti perusradan perään. Uusinnassa meinasi käydä hassusti sarjalla, kuten videolta näkyy: Kuvansi 80 cm.

Seuraavat kisat olivat 1-tason kisat Suonenjoen Vanhamäellä. Siellä luokkina oli 80 ja 90 cm. 80 cm luokassa sijoituin toiseksi, ja 90 cm meiltä tippui perusradan viimeisen esteen puomi. Tyytyväinen olin kuitenkin molempiin ratoihin, vaikkakin hevosen käytös tuolla ei ollut kovinkaan tyydyttävää. Irma kävi sen verran kierroksilla, että kävi useamman kerran takajaloilla ja pelotteli näin toimihenkilöitä. Maaliskuussa oli seuraavat Kimmon 2-tason kisat, ja siellä taas kaksi luokkaa: 80 ja 90 cm. Matalammassa luokassa uusittiin edellisten Kimmon kisojen voitto, ja 90 cm luokassa saatiin sijoitus, kun uusinnassa ratsastin viidenneksi nopeimman ajan. 

(C) Aino Huupponen

(C) Aino Huupponen

Irman hallikauden päätti hallimestaruuskilpailut Kuvansissa. Siellä Irmalla ratsasti pitkästä aikaa Anne, joka osallistui Irmalla senioreiden hallimestaruuteen. Ruusukkeita ei tällä kertaa tullut, kun uusinnassa tippui yksi puomi. Estekorkeus oli 110 cm. Yhtä puomia lukuunottamatta rata oli oikein siisti ja hyvin ratsastettu. Halusin, että Irmalla menee välillä joku muukin kuin minä, mutta jatkossa siihen ei välttämättä ole tarvetta jos meidän yhteistyö jatkuu yhtä hyvin kuin tähän asti. 

Hallikausi meni siis paremmin kuin olisin voinut koskaan uskoa! Vuosi sitten en hypäänyt oikeastaan kapulan kapulaa...