Viime viikon lauantaina tapahtui jotain mihin en olisi ikinä uskonut! Olin Irman kanssa Iisalmessa Koljonvirran Ratsastajien 3-tason kisoissa. Taso vastaa aiempaa kansallista tasoa. Olin ilmoittanut kahteen luokkaan korkeuksiltaan 90 ja 100 cm, mitkä olivat avoimia vähintään D-luvalla kilpaileville. "Ysikymppi" alkaa olla jo rutiinia meille, jos näin voi lyhyellä yhteisellä kisakokemuksella sanoa, ja tämä oli kolmas metrin rata. Olen kulkenut tämän kevään kisoihin trailerilla, mutta nyt lähdettiin naapuritallin porukan kuorma-auton kyytiin. Pakkasin kaikki kamat jo edellisenä päivänä perjantaina ja vein kaiken mahdollisen mitä pystyi jo perjantaina autoon. Irma on kulkenut aiemmin paljon kuorma-auton kyydissä, mutta viime kesänä alkaneiden lastausongelmien jälkeen hieman jännitti lastaaminen. Tämä meni kuitenkin melko hyvin, ja pienen epäröinnin jälkeen heppa oli kyydissä.
Olen ollut useana vuonna hoitajana Iisalmen kisoissa, joten kisapaikassa sinänsä ei ollut mitään uutta ja jännää. Ratamestarina oli Olli Niskasaari, ja hänen tyylinsä rakentaa rata oli melko tuttua entuudestaan, koska olen ollut rakentamassa hänen kanssaan oman seuran kisoissa. Kolmostasolla radat saavatkin olla jo hieman haastavampia kuin alemmilla tasoilla, ja odotuksen mukaisesti radalla oli esimerkiksi portteja ja muurilaatikot. Ensimmäisessä luokassa arvosteluna oli 367.1, eli uusinta ratsastetaan heti perusradan perään odottamatta uutta lähtömerkkiä. Ratsastan yleensä jo perusradan hyvällä temmolla, ja Irman kanssa tällä on tullutkin tulosta. Huomasin tuloksista, että olin ratsastanut jo perusradan nopeammin kuin muut. Onhan se kyllä mahtavaa kun radan jälkeen kuulutetaan, että ratsukko on siirtynyt luokan johtoon! Ja johtoasema piti loppuun asti. Samalla kyydillä ollut ratsukko tuli toiseksi, mikä oli myös todella hienoa, ja saatiin mennä peräkkäin kunniakierroksella.
 |
| © aaveen.net |
 |
| © aaveen.net |
 |
| © aaveen.net |
Voittofiiliksiä ei ehtinyt kauan juhlia, kun piti lähteä metrin radan tutustumiseen. Metrissä arvosteluna oli A2.0, missä ratsastetaan vain yksi rata, jossa vähiten virhepisteitä saavuttanut nopein ratsukko voittaa. Radassa oli paljon samoja linjoja kuin "ysikympin" radassa, joten suunnittelin ratsastavani sen melko samoin kuin edellisen luokan uusinnan. Metrissä ratsastin vasta melko loppuvaiheessa luokkaa. Irma tuntui verryttelyssä hyvälle, vaikkakin yhden puomin otti pystyesteeltä. Vaikka itse olen hypännyt Irmalla vasta reilun puoli vuotta, tunnen sen silti varmasti paremmin kuin kukaan tällä hetkellä. Tiedän siis minkälainen verryttely sille juuri minun kanssa sopii, ja minkä verran tarvitaan hyppyjä alle ennen rataa. Enpä olisi ikinä uskonut (muuta kuin villeissä unissani), että myös metrin radan jälkeen kuulutettiin meidän siirtyneen johtoon! Ja myös tämä johtoasema piti loppuun asti.
 |
| © aaveen.net |
 |
| © aaveen.net |
Tyyliluokkien voittajaa meistä ei varmasti vielä saa, mutta Irma kyllä tekee kaikkensa minun eteen radalla ja hyppää suurella sydämmellä! Moni tykkää neuvoa, miten ratsastaisin vielä paremmin, mutta täytyy sanoa, että asioita on tehty oikein. Kahden luokan voittaminen ei voi olla sattumaa. Olen todella kiitollinen koko meidän tiimille, mutta ennen kaikkea olen kiitollinen tuolle hienolle tammalle, joka on tuonut minut tähän pisteeseen ja palauttanut minun uskon itseeni ratsastajana ja urheilijana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti