Hei heinäkuu!

© Victoria Graham
Irmeli laitumella

Hei hei on todellakin heinäkuu ja viimeisin päivitys on karkauspäivältä! Motivaatio kirjoittaa ei ole kadonnut, ehkä enemmänkin työn takia aika, jonka koneella vietän vapaa-aikana, on vähentynyt. Mitään kovinkaan ihmeellistä ei ole tapahtunut tässä välissä. Irmeli hyppäsi yhdet kisat maaliskuussa Annen kanssa, ja ne olivat meidän oman seuran kansalliset kisat. Radalla tuli yksi ohimeno ja sen seurauksena virhepisteitä lisäksi yliajasta. Irma hyppäsi periaatteessa hyvin, mutta oli hieman "out of control". Kisan jälkeen sen hampaat raspattiin, ja eläinlääkäri totesi, että sen verran oli piikkiä, että posket oli auki. Johtuiko vauhti siitä vai jännityksestä omassa maneesissa, ei voi tietää. Alla vielä kuva kisoista, kiitos kuvaajalle.

© Tiia Suomalainen

Tällä hetkellä Irmaa ratsastaa vain Hanna ja minä, Hanna jonkun verran enemmän kuin minä. Olemme valmiita ottamaan vuokraajan, jos sopiva löytyy tai sattuu kohdalle, mutta tällä hetkellä emme hae aktiivisesti vuokraajaa. Irma kyllä toimii muillakin ratsastajilla, ja tästä osoituksena Vici kokeili Irmaa pitkästä aikaa ja hyppäsi muutaman hypynkin. Itse en ollut paikalla, mutta kuulemani mukaan on sujunut hyvin. Vici on kirjoittanut siitä lyhyesti omassa blogissaan Victoria's life ja lisännyt myös muutaman kuvan. Itse olen käynyt muutamassa kouluvalmennuksessa Irmalla, ja yhdellä tunnilla Keskimäessä. Tässä kuva koulutunnilta. Ihanaa nähdä omat virheet konkreettisesti kuvasta! Jospa niitä saisi joskus korjattuakin... Kyynärpäät voisi edelleen köyttää kylkiin kiinni, ja ehkä joku päivä vielä teen sen.

© Mona Niskanen

Syksyllä panostan keskivartalon hallinnan parantamiseen, kun aloitan säännöllisen pilateksen. Tämän kevään aikana sain alaselkäni ja osittain lonkan ongelmia parempaan suuntaan omt-fysioterapian avulla. Ratsastamaan oppii vain ratsastamalla, mutta olen varma, että muusta liikunnasta ja kehon huollosta on myös apua. En tiedä miten jatkossa päivitän tätä blogia, vai pitäisikö se lopettaa kokonaan. Toisaalta kun omaksi ilokseni kirjoittelen, onko sillä väliä lukeeko näitä kukaan? Toistaiseksi siis annan tämän pysyä julkisena. Sitä en lupaa milloin tulee seuraava postaus.

Karkauspäivä

Eilen oli karkauspäivä, eli 29. helmikuuta. Karkausvuosi on neljän vuoden välein, ja perinteen mukaan naiset saavat kosia miehiä vain karkauspäivänä. Jos mies ei suostu, on hänen ostettava naiselle hamekangas. Ilmeisesti Irma on eilen kosinut aidan yli naapuritarhan Lupua, ja mitä ilmeisimmin Lupu oli suostunut kosintaan. Tallityöntekijä ei tätä kihlausta nyt sitten tajunnut, ja oli vienyt Irman aamulla normaaliin tapaan omaan tarhaan Henriikan kaveriksi. Nooooh... Näppäränä tyttönä Irma on sitten aamulla vaihtanut omasta tarhasta aidan yli naapuriin Lupunsa luokse ja ottanut karkauspäivän kirjaimellisesti. Eivätkö he olekin suloinen pari?

Tänään Irma hyppäsi Annen kanssa, ja hyvin meni taas. Tällä kertaa Irma oli heti alkuun ns. Annen säädöillä, ja ratsukko pääsi heti ratsastamaan tehtäviä ilman pidempää verryttelyhyppyjen määrää. Hypyt sujuivat hyvin. Meidän tallilla on kansalliset  esteratsastuskilpailut 17.3., ja näillä näkymin Anne hyppää Irmalla 110 cm korkean luokan.

Eilen kävin katsomassa Hannan valmennusta ja kuvasin videoita Hannan omia analyyseja varten. En ole päässyt vähään aikaan katsomaan Hannan valmennuksia, ja oli mukava nähdä miten paljon Hanna ja Irmeli olivat kehittyneet ratsukkona! Vielä kun saisi sen saman keskittymisen ja rentouden myös silloin kun Hanna menee ilman valmentajaa.

Ps. Irman ja Lupun suhde ei tule jatkumaan ainakaan tuossa Lupun omassa tarhassa, koska siellä on vapaa heinä....

Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin kirjoittamaan uutta tekstiä tänne. Blogeja, joita luen käyn lukemassa jatkuvasti, ja silloin tulee aina mieleen mistä voisin kirjoittaa. Kesällä, kun aloitin kirjoittamaan tekstini olivat analyyttisempia. Siihen vaikutti paljolti se, että kävin itse säännöllisesti kouluvalmennuksessa, ja jos en päässyt olin vähintään katsomassa, kun Hanna ratsasti. Jos rehellisesti myönnän, niin Hanna on meistä tällä hetkellä aktiivisempi valmentautuja ja samalla hevosen hyvinvoinnin ajattelija. Hevosen hyvinvoinnin ajattelulla tarkoitan sitä, että mietimme koko ajan mitä voitaisiin tehdä paremmin: esimerkiksi miten ratsastaa paremmin, seurataan varusteiden sopivuutta ja pohdintaan ruokintaa.

Tällä viikolla Irma on työskennellyt aika normaalisti. Kevyitä päiviä on ollut välillä, mutta täysin vapaita ei nyt ollenkaan. Maanantaina juoksutin Irmaa vähän aikaa hangessa. Siitä ravista olisi pitänyt saada kuvia, oli niin mahtavan ja kevyen näköistä hangesta huolimatta. Tiistaina Hanna ratsasti, kuten myös keskiviikkona jolloin hänellä oli kouluvalmennus. Torstaina Irma pääsi pitkästä aikaa hyppäämään Annen kanssa! Irmahan on nyt hypännyt talven aikana pari kertaa minun kanssa, ja muuten Irman vuokraaja Noora on hypännyt joitain kertoja.

Menin tallille jo aamupäivästä, ja hain Irman sisälle. Siinä vaiheessa se oli jo ihan innoissaan, tiesi että tapahtuu jotain kivaa kun siihen aikaan menin tallille. Menin rakentamaan radan Annen kanssa, ja kun menin takaisin talliin Irma oli ihan täpinöissään ja pyöri karsinassa. Se käyttäytyy niin vain silloin kun ollaan kisoihin lähdössä, joten jostain syystä se kuvitteli (joo tiedän, hevoset ei oikeasti kuvittele mitään...), että ollaan lähdössä jonnekin. Maneesissa I oli tyytyväinen jo alkukäynnissä ja pärski. Annen ja Irman yhteistyö esteillä on todella kivaa katseltavaa, kun ratsukko luottaa toisiinsa. Jos tulee virheitä esteellä, niin tietää että seuraavalla kerralla näkee hienon suorituksen. Pidän myös Annen tyylissä siitä, että hän ei tuo hevosta huonosti esteelle, vaan tekee voltin tai pysäyttää mieluummin. Kisat on tietenkin eri asia, mutta ainakin Irma keskittyy kisoissa paremmin kuin kotona. Hypyt sujui kaikin puolin tosi hyvin tutun kuskin kanssa.

Perjantaina Irmalla ratsasti kaverini. Tarkoituskin oli tehdä esteistä palautttava humputtelutreeni, joten tehtävänä oli mennä vain ravia ja laukkaa ilman sen suurempia paineita. Irma oli tosi kiltti, vaikka ratsastajalla oli vähän hakemista pienen ratsastustauon jälkeen. Jossain blogissa oli kysymys, annatteko muitten ratsastaa hevosillanne. Minun vastaus on, että kyllä silloin tällöin (tarkoittaa harvemmin kuin kerran kuussa). Yleensä ne ratsastukset on alku- tai loppukäyntejä. Jos tiedän ratsastajan olevan tarpeeksi osaava, on Irmalla saanut ratsastaa vähän enemmänkin kuin ne alku tai loppukäynnit.

Eilen Irma pääsi kävelemään pellolle Henriikan kanssa. Mentiin vain vähän aikaa, koska Henriikka ei ole vielä tänä talvena päässyt pellolle. "Hemmu" oli Irmalle hyvä veturi pellolla, koska se kävelee niin reippaasti ja varmasti hangessa. Ei päässyt Irmakaan lusmuamaan. Todennäköisesti Irma käy tänäänkin pellolla, koska maneesissa on paljon varauksia tänään. Tällä hetkellä ulkona on niin hieno auringonpaiste, että mieluummin ollaankin ulkona kuin maneesissa. Tässä vielä kuva Irmasta pellolla Nooran kanssa. Meillä on kuvapula, koska omat kamerat ei riitä maneesissa kuvaamiseen... Nämä kuvat ovat kännykkäkameralaatua.

Kanki Kaisa :D

Irma & vuokraaja-Noora

Talvi on edennyt jo pitkälle, ja olen kirjoitellut melko vähän tänne blogiin. Ajattelin kertoa ensin fysiologisista ongelmista, mille olen alkanut hakea ratkaisuja. Olen kertonut kipeistä lonkistani jo aiemmin. Kun lonkat ovat kipeytyneet (luupiikkejä oikeassa lonkkanivelessä), on liikkuminen ollut vaikeaa. Ja siitä on lähtenyt kierre, että jumit on lähteneet lonkista alaselkään ja siitä ylöspäin vähitellen. Jalat ovat jumissa eikä ne veny juuri ollenkaan. Voitte kuvitella, että ratsastaminen ei ole helppoa... Luupiikeille ei voi tehdä mitään. Ehkä joskus vanhana voisi ajatella keinoniveltä! Mutta keinonivel ei kuulosta kovinkaan ajankohtaiselle tässä iässä. Eli nyt on vaan pakko pitää itsensä kunnossa, ja silloin kun on kipuja, ne pitää hoitaa.

Olen nyt viime aikoina ratsastanut hieman vähemmän kuin normaalisti, osittain johtuen myös kovista pakkasista. Olen aloittanut kuntouttamaan alaselkää ja lonkkia fysioterapian ja liikunnan avulla. Tarkoituksena on parantaa ryhtiä ja edesauttaa sitä, ettei paikat kipeytyisi. Olen käynyt kahdesti fysioterapeutilla, ja nyt jo tuntuu, että se olisi auttanut. Viimeksi kun ratsastin, oli helpompaa löytää hyvä istunta jo ratsastuksen alussa. Yleensä minulla menee jonkun aikaa, ennen kuin paikat lämpenee siten, että ratsastaminen tuntuu hyvälle. Toivoisin myös, että pääsisin valmentautumaan sileän ratsastuksessa pienen tauon jälkeen. Tosiaan sileän ratsastuksessa, koska kouluratsastuksesta ei kai voi puhua omalla tasollani ;).

Tässä vielä kuva Irmasta, minkä on ottanut vuokraajamme Noora. Irmaa ei vissiin olisi huvittanut lähteä töihin sinä päivänä.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Minulla on ollut tämä postaus "kesken" vuodenvaihteesta asti. Tarkoituksena oli summata hieman viime vuotta ja miettiä tulevaa. Toisaalta tästä blogista on luettavissa keskikesästä asti kuulumiset, ja löytyy myös kuvia, joten ehkä kerron vain alkuvuodesta mikä tilanne oli tasan vuosi sitten, ja mikä se on nyt. Luin myös päivityksiä kesältä, ja huomasin, että analyyttisuuteni on kärsinyt viime aikoina, kun en ole itse valmentautunut säännöllisesti. Nyt yritän ryhdistäytyä, sillä noita kesän juttuja oli todella hyvä lukea itsekin.

Tasan vuosi sitten oli kovat pakkaset. Ohenharjun maneesi pysyi kuitenkin siedettävissä lämpötiloissa, enkä muista, että kertaakaan olisi ollut niin kylmä, että ei olisi jotain tehty. Irmalla oli ollut marras-joulukuussa kevyempi liikutus satulaongelmien vuoksi. Uuden vuoden tienoilla löydettiin Albion -koulusatula, ja sen kanssa Irma liikkui todella hyvin. Satulan löytämisen jälkeen alkoi Irman kehitys siihen, mitä se on nyt. Satula on edelleen meidän omistuksessa, mutta on myytävänä. Joskus aiemmin kerroin siitä, että satula kävi liian leveäksi, kun Irma laihtui ja sai uutta muotoa selkäänsä lihaksien muodossa.

Kuva: Victoria Graham
Tammikuu -11

Viime talvena oli myös lunta huomattavasti enemmän kuin nyt. Mentiin jonkun verran pellolla. Hanki oli paikoin niin syvä, että siellä ei voinut mennä kuin käyntiä. Kerran Hanna oli ratsastanut ojaan (!!!), ja tippui selästä kun Irma lähti hyppimään pois sieltä. Tänään on tainnut lumitilanne parantua niin reippaasti, että pääsee hankeen taas treenaaman.

Hankitreeniä tammikuussa 2011

Kevään aikana kävimme Irmalla melko säännöllisesti kouluvalmennuksessa, ja hyppäämisestä vastasi Anne. Sileällä pääpaino oli siirtymisissä sekä tasaisuudessa. Tuon jo yli vuosi sitten aloitetun työn tulos näkyy Irmassa parhaiten vasta nyt. Irma on melko tasainen, eikä suuria puolieroja ole. Ja tämän taas huomaa siitä, että jalkoihin ei tule nestettä juuri ollenkaan kovankaan treenin jälkeen, ja jos tulee, niin sitä tulee tasaisesti.

Anne ja Irma kevättalvella 2011

Tämän hetkinen tilanne on sellainen, että olemme löytäneet Irmalle vuokraajan. Noora on ratsastanut Irmaa jo muutaman viikon, ja vaikuttaa oikein hyvälle. Tärkeää on, että vuokraaja on motivoitunut, vastuuntuntoinen sekä pitää hevosesta jota vuokraa. Tähän asti kaikki on mennyt juuri näin. Irma on päässyt myös hyppäämään! Pari viikkoa sitten rakensimme Nooralle jumpan ja pari yksittäistä maneesiin. Hyppääminen sujui hyvin, ja vaikeuksia aiheutti vain Nooran kipeä häntäluu, jonka hän oli satuttanut tapaturmaisesti. Tämän kerran jälkeen Irma on hypännyt kolmesti, joista yhden kerran minun kanssa Annen valmennuksessa.

Nyt tuntuu sille, että palaset ovat loksahtaneet kohdalleen, ja on siirrytty seuraavalle tasolle. Irma on ollut terveenä, liikkunut hyvin ja edistynyt ratsuna. Tähän on varmasti vaikuttanut moni asia! Oikeanlainen liikunta ja ruokinta, sopiva satula, loimitus jne. Liikunta on ollut oikeanlaista, kun emme ole vaatineet hevoselta enempää kuin mitä sen koulutustaso on edellyttänyt, ja rakentaneet sitä hitaasti. Oikeanlaista liikuntaa ovat olleet myös suunnitelmallisesti ajoitetut vapaa- ja juoksutuspäivät sekä hyppääminen.

Harjoitukset jatkuvat, eikä ratsusta koskaan valmista tulekaan! Tälle vuodelle toivomme Irmalle samaa kehitystä kuin viimeisen vuoden aikana, sekä enemmän kisoja ja rutiinia alle. Jatkamme tahoillamme valmentautumista mahdollisuuksien mukaan, jotta kehitymme myös itse.