Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin kirjoittamaan uutta tekstiä tänne. Blogeja, joita luen käyn lukemassa jatkuvasti, ja silloin tulee aina mieleen mistä voisin kirjoittaa. Kesällä, kun aloitin kirjoittamaan tekstini olivat analyyttisempia. Siihen vaikutti paljolti se, että kävin itse säännöllisesti kouluvalmennuksessa, ja jos en päässyt olin vähintään katsomassa, kun Hanna ratsasti. Jos rehellisesti myönnän, niin Hanna on meistä tällä hetkellä aktiivisempi valmentautuja ja samalla hevosen hyvinvoinnin ajattelija. Hevosen hyvinvoinnin ajattelulla tarkoitan sitä, että mietimme koko ajan mitä voitaisiin tehdä paremmin: esimerkiksi miten ratsastaa paremmin, seurataan varusteiden sopivuutta ja pohdintaan ruokintaa.

Tällä viikolla Irma on työskennellyt aika normaalisti. Kevyitä päiviä on ollut välillä, mutta täysin vapaita ei nyt ollenkaan. Maanantaina juoksutin Irmaa vähän aikaa hangessa. Siitä ravista olisi pitänyt saada kuvia, oli niin mahtavan ja kevyen näköistä hangesta huolimatta. Tiistaina Hanna ratsasti, kuten myös keskiviikkona jolloin hänellä oli kouluvalmennus. Torstaina Irma pääsi pitkästä aikaa hyppäämään Annen kanssa! Irmahan on nyt hypännyt talven aikana pari kertaa minun kanssa, ja muuten Irman vuokraaja Noora on hypännyt joitain kertoja.

Menin tallille jo aamupäivästä, ja hain Irman sisälle. Siinä vaiheessa se oli jo ihan innoissaan, tiesi että tapahtuu jotain kivaa kun siihen aikaan menin tallille. Menin rakentamaan radan Annen kanssa, ja kun menin takaisin talliin Irma oli ihan täpinöissään ja pyöri karsinassa. Se käyttäytyy niin vain silloin kun ollaan kisoihin lähdössä, joten jostain syystä se kuvitteli (joo tiedän, hevoset ei oikeasti kuvittele mitään...), että ollaan lähdössä jonnekin. Maneesissa I oli tyytyväinen jo alkukäynnissä ja pärski. Annen ja Irman yhteistyö esteillä on todella kivaa katseltavaa, kun ratsukko luottaa toisiinsa. Jos tulee virheitä esteellä, niin tietää että seuraavalla kerralla näkee hienon suorituksen. Pidän myös Annen tyylissä siitä, että hän ei tuo hevosta huonosti esteelle, vaan tekee voltin tai pysäyttää mieluummin. Kisat on tietenkin eri asia, mutta ainakin Irma keskittyy kisoissa paremmin kuin kotona. Hypyt sujui kaikin puolin tosi hyvin tutun kuskin kanssa.

Perjantaina Irmalla ratsasti kaverini. Tarkoituskin oli tehdä esteistä palautttava humputtelutreeni, joten tehtävänä oli mennä vain ravia ja laukkaa ilman sen suurempia paineita. Irma oli tosi kiltti, vaikka ratsastajalla oli vähän hakemista pienen ratsastustauon jälkeen. Jossain blogissa oli kysymys, annatteko muitten ratsastaa hevosillanne. Minun vastaus on, että kyllä silloin tällöin (tarkoittaa harvemmin kuin kerran kuussa). Yleensä ne ratsastukset on alku- tai loppukäyntejä. Jos tiedän ratsastajan olevan tarpeeksi osaava, on Irmalla saanut ratsastaa vähän enemmänkin kuin ne alku tai loppukäynnit.

Eilen Irma pääsi kävelemään pellolle Henriikan kanssa. Mentiin vain vähän aikaa, koska Henriikka ei ole vielä tänä talvena päässyt pellolle. "Hemmu" oli Irmalle hyvä veturi pellolla, koska se kävelee niin reippaasti ja varmasti hangessa. Ei päässyt Irmakaan lusmuamaan. Todennäköisesti Irma käy tänäänkin pellolla, koska maneesissa on paljon varauksia tänään. Tällä hetkellä ulkona on niin hieno auringonpaiste, että mieluummin ollaankin ulkona kuin maneesissa. Tässä vielä kuva Irmasta pellolla Nooran kanssa. Meillä on kuvapula, koska omat kamerat ei riitä maneesissa kuvaamiseen... Nämä kuvat ovat kännykkäkameralaatua.