Indija: 2015

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Tuplavoitto!

Viime viikon lauantaina tapahtui jotain mihin en olisi ikinä uskonut! Olin Irman kanssa Iisalmessa Koljonvirran Ratsastajien 3-tason kisoissa. Taso vastaa aiempaa kansallista tasoa. Olin ilmoittanut kahteen luokkaan korkeuksiltaan 90 ja 100 cm, mitkä olivat avoimia vähintään D-luvalla kilpaileville. "Ysikymppi" alkaa olla jo rutiinia meille, jos näin voi lyhyellä yhteisellä kisakokemuksella sanoa, ja tämä oli kolmas metrin rata. Olen kulkenut tämän kevään kisoihin trailerilla, mutta nyt lähdettiin naapuritallin porukan kuorma-auton kyytiin. Pakkasin kaikki kamat jo edellisenä päivänä perjantaina ja vein kaiken mahdollisen mitä pystyi jo perjantaina autoon. Irma on kulkenut aiemmin paljon kuorma-auton kyydissä, mutta viime kesänä alkaneiden lastausongelmien jälkeen hieman jännitti lastaaminen. Tämä meni kuitenkin melko hyvin, ja pienen epäröinnin jälkeen heppa oli kyydissä.

Olen ollut useana vuonna hoitajana Iisalmen kisoissa, joten kisapaikassa sinänsä ei ollut mitään uutta ja jännää. Ratamestarina oli Olli Niskasaari, ja hänen tyylinsä rakentaa rata oli melko tuttua entuudestaan, koska olen ollut rakentamassa hänen kanssaan oman seuran kisoissa. Kolmostasolla radat saavatkin olla jo hieman haastavampia kuin alemmilla tasoilla, ja odotuksen mukaisesti radalla oli esimerkiksi portteja ja muurilaatikot. Ensimmäisessä luokassa arvosteluna oli 367.1, eli uusinta ratsastetaan heti perusradan perään odottamatta uutta lähtömerkkiä. Ratsastan yleensä jo perusradan hyvällä temmolla, ja Irman kanssa tällä on tullutkin tulosta. Huomasin tuloksista, että olin ratsastanut jo perusradan nopeammin kuin muut. Onhan se kyllä mahtavaa kun radan jälkeen kuulutetaan, että ratsukko on siirtynyt luokan johtoon! Ja johtoasema piti loppuun asti. Samalla kyydillä ollut ratsukko tuli toiseksi, mikä oli myös todella hienoa, ja saatiin mennä peräkkäin kunniakierroksella.

Voittofiiliksiä ei ehtinyt kauan juhlia, kun piti lähteä metrin radan tutustumiseen. Metrissä arvosteluna oli A2.0, missä ratsastetaan vain yksi rata, jossa vähiten virhepisteitä saavuttanut nopein ratsukko voittaa. Radassa oli paljon samoja linjoja kuin "ysikympin" radassa, joten suunnittelin ratsastavani sen melko samoin kuin edellisen luokan uusinnan. Metrissä ratsastin vasta melko loppuvaiheessa luokkaa. Irma tuntui verryttelyssä hyvälle, vaikkakin yhden puomin otti pystyesteeltä. Vaikka itse olen hypännyt Irmalla vasta reilun puoli vuotta, tunnen sen silti varmasti paremmin kuin kukaan tällä hetkellä. Tiedän siis minkälainen verryttely sille juuri minun kanssa sopii, ja minkä verran tarvitaan hyppyjä alle ennen rataa. Enpä olisi ikinä uskonut (muuta kuin villeissä unissani), että myös metrin radan jälkeen kuulutettiin meidän siirtyneen johtoon! Ja myös tämä johtoasema piti loppuun asti.

Tyyliluokkien voittajaa meistä ei varmasti vielä saa, mutta Irma kyllä tekee kaikkensa minun eteen radalla ja hyppää suurella sydämmellä! Moni tykkää neuvoa, miten ratsastaisin vielä paremmin, mutta täytyy sanoa, että asioita on tehty oikein. Kahden luokan voittaminen ei voi olla sattumaa. Olen todella kiitollinen koko meidän tiimille, mutta ennen kaikkea olen kiitollinen tuolle hienolle tammalle, joka on tuonut minut tähän pisteeseen ja palauttanut minun uskon itseeni ratsastajana ja urheilijana.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Uskomaton kevät! Part 2 ulkokauden avaus

Itä-Suomen alueen ensimmäiset ulkokisat olivat Savonlinnassa 3.5., ja ne olivat 3-tason kilpailut. Hieman arvelutti ilmoittautua sinne, kun ei oltu ehditty hyppäämään yhtään ulkona ennen ilmoittaumisajan umpeutumista. Onneksi valmentajallemme Annelle kävi treenit maanantai illalle, jolloin ilmoittauminen päättyi. Ulkona hypätessä Irma tarvitsee enemmän laukkaa kuin hallissa. Se on myös hieman villimpi ulkona, kun seinät eivät jarruta menoa. Alkuun oli hieman tempo, rytmi ja ponnistuspaikat hakusessa, mutta sen verran hyvin alkoi sujua, että ilmoittauduin 90 cm korkeaan luokkaan Savonlinnassa.

Savonlinnaan ajaa Kuopiosta trailerin kanssa reilut kaksi tuntia, joten tiedossa oli aikainen lähtö. Kisapaikalla oltiin kuitenkin ajoissa. Hieman arvelutti kisäkentän pohjan kunto, kun vettä oli tullut koko viikon, mutta sateen määrään nähden se oli hyvässä kunnossa. Matkalla puhuttiin kisakaverin kanssa tulevista kisoista. Suunnittelin, että Savonlinnan ysikympin jälkeen menisin vielä Kuopiossa kaksi samankorkuista luokkaa saadakseni rutiinia, ja sen jälkeen Kiuruvedellä 95 cm. Ajattelin, että Iisalmessa kesäkuun alussa menisin ensimmäisen metrin.

90 cm luokassa oli arvosteluna A2.0, joten tavoitteena oli ratsastaa hyvällä tempolla nollarata. Tempo olikin niin hyvä, että ratsastin luokan nopeimman ajan... Ikävä kyllä ratsastin viimeiselle okserille niin fiiliksissä ja huolimattomasti, että puomi tippui. Ratsastin siihen melko pienellä tiellä, ja minun olisi pitänyt tasapainottaa hevosta paremmin. Päästin sen esteelle liian pitkänä ja seurauksena oli kosketus puomiin. Irma oli tuntunut radalla tosi hyvälle, ja luokassa oli ollut vain kahdeksan estettä ja yhdeksän hyppyä. Noin vartin mietin ja päätin jälki-ilmoittautua metriin!

90 cm (C) Oona Pitkonen

Koska tulin luokkaan "jälkkärinä", minun piti lähteä luokassa ensimmäisenä. Irma oli ihan superhyvä, ja kai minäkin tein jotain oikein! Tässä linkki metrin rataan: Vuohimäki metri. Ratsastin siis tuplanollan, ja sijoituin vieläpä kolmanneksi! Kauden tavoite, eli hypätä metriä, tuli siis toteutettua jo ekoissa ulkokisoissa ja hyvällä radalla. Enpä olisi vielä muutama kuukausi sitten tätä uskonut.

100 cm (C) Oona Pitkonen

Viikko Savonlinnasta oli Kuopion Ratsastajien niin sanonut äitienpäiväkisat. Launtaina 1-tason, ja sunnuntaina 2-tason estekilpailut. Olin ilmoittautunut molemmille päiville 90 cm luokkiin, ja ilmoittautuminen oli mennyt umpeen ennen Savonlinnan kisoja. Vaihdoin kuitenkin sunnuntain lähdön metriin, koska se oli mahdollista. Halusin pitää lauantain ysikympissä, koska meiltä puuttuu vielä niin paljon yhteistä rutiinia. Lauantaina Sorsasalossa oli melko märkää ja etenkin verryttelykentän pohja oli huonossa kunnossa. Verkasssa en ottanut kovin montaa hyppyä, mutta Irma tuntui sen verran hyvälle, että en pitänyt sitä tarpeellisena. Luokassa arvosteluna oli A2.0, joten taas saatiin mennä kovaa alusta asti. Vauhti riitti siniseen ruusukkeeseen eli sijoituin toiseksi!

90 cm (C) Aaveen.net

Hieno tamma!

Sunnuntaina hyppäsin siis meidän toisen metrin. Arvosteluna oli taas A2.0, joten lähdin radalle hyvällä tempolla. Ratsastin itse hieman huonosti ensimmäiseltä okserilta kakkosesteelle, joka oli pysty, ja niin vaan puomi taas tippui. Olisi pitänyt pysyä itse pystymmässä, eikä päästää Irmaa pitkänä laukkaamaan. Muuten rata meni oikein hyvin, ja aika oli niin kelvollinen, että olisin ilman puomia sijoittunut toiseksi tai kolmanneksi. Tyytyväinen olen tähänkin rataan, mutta aina nuo omat tyhmät mokat jää vähän kaivelemaan.

100 cm (C) Aaveen.net

Kiuruveden kolmostason kisat päätettiin jättää välistä, kun kausi on vasta alussa ja ratoja oli melko hyvin alla. Sen sijaan lähdimme ykköstason koulukisoihin ja minäkin masokistina niihin ilmoittauduin... Kouluratsastus kilpailumuotona ei ole minun laji ihan fysiologisista syistä, joista olen joskus aiemmin tähän blogiin kirjoittanut. Asiat ovat menneet tosin parempaan suuntaan, ja silloin tällöin voin jopa ratsastaa koulusatulalla. Asioitten parempaan suuntaan meneminen näkyi myös siinä, että pisteet istunnasta parani vuoden takaiseen 0,5 yksiköllä! Olen tyytyväinen prosentteihin 60,455 %, vaikka taso on vain helppo C. Yksi laukannosto meni käsille, ja vasemman laukan sijasta nousikin oikea. Ilman tätä olisimme varmasti jopa sijoittuneet. Tässä vielä kuva koulukisoista, ja alla kevään ruusukesaldo. Huikea kevät, tästä on hyvä jatkaa kohti kesää!

Kevään saldo :)

maanantai 18. toukokuuta 2015

Uskomaton kevät! Part 1 hallikausi

Edellisestä kirjoituksesta on aikaa jo vuosia, mutta nyt tuntuu sille, että voisin taas kirjoittaa blogia meidän kuulumisista. Ajattelin, että myös Hanna voisi kirjoittaa jotain tuosta kouluratsastuspuolesta, kunhan alkaa taas valmentautua säännöllisemmin. Muutaman vuoden aikana on tapahtunut paljon! Tutut varmasti tietävät, että Irmalla kilpaili esteissä vähän aikaa Vici. Vici aloitti Irman kanssa 90 cm radoista, ja parhaimmillaan hypättiin 120 cm luokkia. Viimeiset Irman ja Vicin yhteiset kisat olivat Kiuruvedellä viime elokuussa. Siellä luokkina oli 100 cm ja 110 cm. Kympistä taisi tulla viides sija tyyliarvostelulla.

Vici ja Irma KiuRa:n kisoissa

Noiden kisojen jälkeen Irman liikkeessä oli jotain epämääräisyyttä ja outoa tahtimista, ja käytiin klinikalla. Mitään suurempia muutoksia ei löytynyt nivelistä, mutta vasen etukavionivel ja takavuohisnivel saivat vähän voitelua, koska reagoivat taivuksiin. Loppukesästä Vici oli pitänyt minulle muutaman estetunnin Irmalla. Hannan kanssa päätettiin pitää Irmaa ainakin vähän aikaa kevyemmällä liikutuksella ja esteet pienempänä säästääksemme hevosta.

Syksyllä ratsastin myös siskon nuorta suomenhevostammaa Hillevi Harmajaa (linkki sukupostiin Hillevi). Kävin sillä itsenäisen ratsastamisen lisäksi koulu-, este- ja maastoestevalmennuksissa. Hillevi meni eteenpäin hurjasti tuona aikana, ja syksyllä osallistuin sen kanssa kaksiin kisoihin; toiset olivat Aron harjoituskilpailut ja toiset Merihevoset Ry:n seuraestekilpailut. Molemmista tuli hyvät suoritukset ja puhtaat radat, ja Hillevin ensimmäiset ruusukkeet! Seuratasolla hypättiin 70 cm rata. Linkki maastoestetreeniin Arolla 14.12.2014 Maastoesteet.

Hillevin kanssa hyppäämisestä sain varmasti uutta rohkeutta myös Irmalla hyppäämiseen. Minulla oli ollut jo pitempään jonkun asteinen hyppäämiskammo. Esteet jännitti ja lähestymiset tapahtui niin sanotusti käsijarru päällä. Aloitin valmentautumaan Annen estevalmennuksissa säännöllisesti kerran viikossa. Alkuun pidettiin esteet matalina ja tehtävät helppoina. Ratana esteet olivat noin 70 - 80 cm:n korkuisia. Linkki videoon marraskuulta: Marraskuu esteitä.

Uskomatonta tässä nyt onkin se, että puolessa vuodessa olen noussut sille tasolle, millä nyt ollaan. Toki minulla on taustaa esteratsastajana jo junnuvuosilta, ja Irmalla Annen ja Vicin kanssa viime vuosilta. Meidän ensimmäiset yhteiset kisat oli Kimmon tallilla Kuvansissa helmikuussa. Siellä menin vain luokan 80 cm, koska uusien estesääntöjen mukaan minulla ei ollut kvaaleja mennä isompaa 2-tason kisoissa. Ja 80 cm korkuiset esteet olivat ihan sopivan kokoisia aloittaa kilpaileminen pitkän tauon jälkeen. Kotiin lähdettiin sinivalkoisen ruusukkeen ja pokaalin kanssa, sillä voittohan sieltä irtosi! Arvosteluna oli 367.1, eli uusinta oli heti perusradan perään. Uusinnassa meinasi käydä hassusti sarjalla, kuten videolta näkyy: Kuvansi 80 cm.

Seuraavat kisat olivat 1-tason kisat Suonenjoen Vanhamäellä. Siellä luokkina oli 80 ja 90 cm. 80 cm luokassa sijoituin toiseksi, ja 90 cm meiltä tippui perusradan viimeisen esteen puomi. Tyytyväinen olin kuitenkin molempiin ratoihin, vaikkakin hevosen käytös tuolla ei ollut kovinkaan tyydyttävää. Irma kävi sen verran kierroksilla, että kävi useamman kerran takajaloilla ja pelotteli näin toimihenkilöitä. Maaliskuussa oli seuraavat Kimmon 2-tason kisat, ja siellä taas kaksi luokkaa: 80 ja 90 cm. Matalammassa luokassa uusittiin edellisten Kimmon kisojen voitto, ja 90 cm luokassa saatiin sijoitus, kun uusinnassa ratsastin viidenneksi nopeimman ajan.

Irman hallikauden päätti hallimestaruuskilpailut Kuvansissa. Siellä Irmalla ratsasti pitkästä aikaa Anne, joka osallistui Irmalla senioreiden hallimestaruuteen. Ruusukkeita ei tällä kertaa tullut, kun uusinnassa tippui yksi puomi. Estekorkeus oli 110 cm. Yhtä puomia lukuunottamatta rata oli oikein siisti ja hyvin ratsastettu. Halusin, että Irmalla menee välillä joku muukin kuin minä, mutta jatkossa siihen ei välttämättä ole tarvetta jos meidän yhteistyö jatkuu yhtä hyvin kuin tähän asti.

Hallikausi meni siis paremmin kuin olisin voinut koskaan uskoa! Vuosi sitten en hypäänyt oikeastaan kapulan kapulaa...