Nyt alkaa olla suorastaan ikävä hevosen selkään! En ole päässyt ratsastamaan kohta viikkoon, koska loppuviikosta oli muuttopuuhia ja viikonloppu meni häissä (tosin vähemmän "häissä"). Nautin muutenkin vapaa-ajasta lasten kanssa ja merestä! Rakastan merta, ja ihmettelen suuresti miksi suomalaiset matkustavat ulkomaille kesäaikaan, kun meillä on täällä itselläkin niin mahtavia rantoja.

Viikonlopun aikana Irmaa on ratsastanut tallikaverimme Cilla. Hän oli laittanut muutaman kuvan omaan blogiinsa, ja kertonut lyhyesti, kuinka oli mennyt: Cillan.

Tänään Irmeli on kaiketi raspattu. Tähänkin pyysin Cillan apua, koska itse olen ajanut koko päivän pohjoisesta. Irman edellisestä raspauksesta on kulunut vajaa vuosi, joten olisi mielenkiintoista kuulla minkä verran raspattavaa on ollut. Uskoisin, että hevonen on joka tapauksessa rauhoitettu. Suuret kiitokset Cillalle kaikesta tänä viikonloppuna!

31.7.2008

Heinäkuun viimeinen vuonna 2008 oli se kohtalokas päivä, jolloin tämä kohtalokas tamma "meille" muutti. Kaikki tapahtui todella nopeasti: Johannalle oli tulossa Virosta ratsutukseen kuusivuotias tamma, ja samalla kyydillä mahtuisi muitakin hevosia tulemaan Suomeen. Saimme sähköpostiin kuvia neljävuotiaasta tammasta, sekä sukutaulun. Ostimme hevosen siis lähes kuvien (alla malli, minkälaisia kuvat olivat) perusteella, mutta neuvottelimme kuitenkin kuukauden koeajan. Kyllähän noin kauniin hevosen, jota pikkutyttö käsittelee, täytyy olla hyvä! (Kuvat Heiki Ulpus)

Indija siis hyppäsi kuorma-auton kyytiin ystävänsä Kaino-Vienon kanssa, ja hevoset tulivat Suomeen. Itse näin Irma-Irmeli-Koivunoksan ensimmäisen kerran Korpikylän Kartanon ratsastuskeskuksen pihassa, jossa Johannan kanssa olimme käymässä matkalla Saloon ratsastuskilpailuihin. Hevosemme myyjä tuli käymän Korpikylässä, koska hän myi yhden tamman sinne yksityiselle ratsastajalle.

Irman ensimmäinen koti Suomessa oli Lahdentauksen talli Siilinjärvellä. Olimme hoitaneet ja ratsastaneet Johannan siellä asuvia hevosia koko alkukesän ja Hanna asui tuolloin vielä Siilinjärvellä. Hanna kävikin Irman luona ensimmäisinä päivinä, kun itse olin edelleen Salossa. Nelivuotiaasta Irmasta meille oli kerrottu, että sitä on ratsastettu ja ratsain hypätty n. 90 cm korkeita esteitä. Irmalla pystyi myös maastoilemaan myyjän 9-vuotias tyttö. Hoitotoimenpiteet sujuisi, ja jalat nostaisi. Kuulemma toista takasta oli jouduttu nostamaan joskus narulla hoitotoimenpiteissä.

Ensimmäinen kuukausi oltiin Lahdentauksella. Irma sai tarhata suuressa nurmipohjaisessa tarhassa "Kaino-Vienon" kanssa, ja tutustuimme siihen vähitellen. Elokuussa sille tehtiin Hippoksen tunnistus sekä eläinlääkärin tarkastus vakuutusta varten. Samalla siltä poistettiin sudenhammas, se raspattiin ja rokotettiin. Elokuussa oli myös Irman ensimmäinen kengitys. Etujalat sujuivat lähes hyvin, mutta takasten laitto vaati hieman nenästä ja korvasta kiinni pitämistä...

Ensimmäisen kuukauden ja koeajan jälkeen ostimme Indijan ja hevonen muutti Ohenharjuun. Siitä alkaakin sitten meidän yhteinen tarinamme. Itselläni loppui ratsutus melkein siihen paikkaan, koska aloin odottaa Eemiliä.

Se tunne!!

Sain illalla mukavan puhelun Hannalta. Hanna oli käynyt ratsastamassa Indijan, ja hevonen oli ollut huippu! Se tunne, kun hevonen on täydellisesti ohjan ja pohkeen välissä, kun tuntuu, että se tekisi ihan mitä vaan ratsastaja osaa pyytää! Hanna oli mennyt suorastaan hämilleen, ja oli tullut valmentajaa ikävä.

Toivottavasti päästään lähiaikoina mahdollisimman paljon valmentautumaan! Tämä riippuu paljolti elokuun kisakuvioista, jotka tarkentuvat lähipäivinä.

Irma ja Rommi laitumella

Irma lentskari!

Meinasipa jäädä Irmeliltä hypyt hyppäämättä. Aamupäivällä, kun Hanna meni hakemaan Irmaa laitumelta, hän löysi sieltä kolmikenkäisen hevosen. Se peijakas oli siis onnistunut polkaisemaan yhden kengän irti! Irma kengitettiin vasta viikko sitten, joten kylläpä meinasi ensin harmittaa. Itse olin töissä, kun Hanna soitti kengän puuttumisesta. Laitoin heti viestiä parille kengittäjälle, mm. Samille, joka Irman on nyt pari kertaa kengännyt. Kaikeksi onneksi Sami sattui olemaan juuri Vehmersalmella kengittämässä, joten asia järjestyi saman päivän aikana.

Iltapäivällä kengittäjä saapui, ja "pelasti" samalla muutaman kengän irti polkaisseen ruunankin. Sitten Irmeli pääsikin asiaan Annen kanssa! Anne verrytteli Irmaa gramaaneilla, ja se näytti kulkevan ihan hyvin. Kysyinkin, tuntuuko puolieroja tai jumituksia, niin vastaus oli, että ei oikeastaan!




(C) Cilla


Anne teki muutaman verryttelyhypyn ristikolle molemmista suunnista, ja sitten vielä pystylle joitain kertoja. I hyppäsi vähän paremmin oikeasta kierroksesta, mutta vasemmasta se joutuikin kokoamaan itseään enemmän, kun tuli tiukempi tie. Toisaalta tarkoituksenakin on, että nyt kun hyppääminen on varmempaa, I:lla aletaan harjoitella hyppäämistä reippaammasta temmosta ja lyhyemmillä teillä. Seuraavaksi verryttelyvuorossa oli okseri vasemmasta kierroksesta. Alkuun se oli reilusti korkeampi takaa, mutta hyppyjen sujuessa nostettiin ja lisättiin pituutta. Lopuksi okseri oli lähemmäksi 130 cm korkea, ja hyvin sujui hyppy. Radalla kyseinen okseri oli radan ensimmäinen este.



(C) Cilla



Rata koostui: (1.) okserista, jolta jatkettiin vasemmassa laukassa (2.) pystylle,  jonka jälkeen (3-4.) pysty - pysty linja oikeassa laukassa (5.) okserille, jossa oli portti alla, mistä vasemmassa laukassa (6.) pystylle,  jolta jyrkkä kaarros oikealle  ja viimeiselle pystyesteelle (7.)





(C) Cilla

 Ainoastaan linja tuotti hieman päänvaivaa lähinnä "kuskille", koska siihen oli tultava melko hyvätempoista laukkaa, ja jatkettava samassa rytmissä toiselle pystylle. Alussa tempoa oli hieman liian vähän, mutta kun se löytyi, sujui väli hyvin. Anne hyppäsi radan kahdesti, ja uusintakierroksen pelkälle suhteutetulle, koska toisella kerralla jälkimmeisellä pystyllä tuli pudotus.



  

Kaiken kaikkiaan hypyt sujuivat todella hyvin.

Siitä suuret kiitokset

Annelle!!

Kiitos myös tytöille, jotka ottivat

kuvia, eli kiitos

Cilla ja Lotta!!

Kiittäisin myös hienoa hevosta,

mutta hän ei oletettavasti lue tätä, niin saakoot

kiitoksensa ihan livenä ;).



(C) Cilla



Jumitusta

Loppu viikosta, perjantaina, huomattiin ratsastaessa, että Irmeli hieman tahtii oikealla etusella. Muuten I liikkui hyvin, ilman suurempia puolieroja, ja siirtymiset yms. sujui hienosti. Irma joskus tahtii, mutta silloin tietää, että sillä on jumi jossakin, mikä tulee hoitaa ja ratsastaa auki. Aloitimme heti toimenpiteet: kevyet venyttelyt liikutuksen jälkeen ja bot ristiselän päälle ennen liikutusta vähäksi aikaa ja liikutuksen jälkeen jos mahdollista.

Lauantaina ei ratsastettu, mutta vietiin I kävelemään maastoon kohteena pitkä ja jyrkkä ylämäki ylös-alas. Mukana oli talli- ja tarhakaveri Henriikka. Jos kuljemme maastossa maastakäsin, pidämme Irmalla aina suitsia sekä joko liinaa, tai juoksutusdeltaa narulla. Tämä on sekä omaksi turvallisuudeksi, että estämään Irman karkuun pääseminen jos se vaikka säikähtää jotain. Pelkillä päitsillä ja narulla sitä ei pitele kukaan sellaisessa tilanteessa, jossa se päättää paeta. Irma käveli mäen hyvin, mutta Hanna huomasi takaa katsoessa, että se polki oikealla takajalalla pidemmälle alle, kuin vasemmalla.

Sunnuntaina Hanna juoksutti I:n. Juoksuttaessa käytämme gramaaneja sivuohjina. Tämän juoksutustekniikan olemme oppineet Annelta. Irma toimii nykyään juoksuttaessa oikein hyvin, ja juoksuttaessa näkee hyvin miten se liikkuu molempiin suuntiin sekä mahdolliset puolierot. Hanna olikin juoksuttaessa huomannut, että I kulkee paremmin vasemmalle. Oikealle kulkiessa, se ei ollut tahtonut käyttää ulkotakasta eli vasenta kunnolla, joten oikean etujalan tahtiminen jäljittyi vasempaan takaseen. Tämän pystyi toki jo päättelemään siitä, että tahtiminen tapahtui oikealla etusella, koska yleensä vastakkaisen puolen jumit välittyy vastakkaiseen jalkaan. Myös venytellessä Irma oli antanut venyttää paremmin oikeaa, kuin vasenta takasta.

Eilen jatkettiin jumin avaamista ratsastuksella. Minä ratsastin, ja Hanna seurasi maastakäsin. Alkuun tein paljon väistöjä; ympyrällä takapäätä sisään ja ulos molemmissa kierroksissa. Väistöt sujuivat melko hyvin. Ennen raveja peruutin muutaman askeleen, ja I oli todella vastahakoinen peruuttamaan. Ravissa pyrin siihen, että I ravaa suoraan ympyrällä molempiin suuntiin. Oma oikea lonkka on taas kipeytynyt ja jumissa, joten omakin puoliero oli niin suuri, että pyrin vain molempien suoruuteen. Tein tosin välillä ympyrän pienentämistä, jossa pyysin takajalkoja työskentelemään tehokkaammin. Jatkoin laukassa ympyrällä molempiin suuntiin, ja kun tein väliin peruutuksia, ne sujuivat koko ajan paremmin! Laukatessa annoin myös Irman välillä vetää hieman reilummin suoralla uralla. Lopussa Irma pystyi peruuttamaan jo suoraan ja hallitusti. Omakin lonkka vertyi, tosin illalla jouduin kipujen takia ottamaan särkylääkettä. Loppuravissa I venytti eteen ja alas, ja ravasi tahdikkaasti ja energisesti, mutta rauhallisessa tempossa.

Ratsastuksen jälkeen kävelytettiin pellolla, jossa tulee jonkun verran korkeuseroa (alamäki - ylämäki). Lopuksi Hanna vielä venytteli sen, ja vasemman takasen venytys oli onnistunut paremmin kuin aiemmin, ja H oli löytänyt siihen oikean tekniikan. Jalkaa tulee venyttää mahdollisimman lattian mukaisesti. Oikean jalan I tarjoaa helpommin, ja aloittaa itse venytyksen korkeammalta. Venytykset tehdään Irman ehdoilla. Rankan treenin jälkeen ei venytellä, esim. heti esteiden hyppäämisen jälkeen. Hyppääminen on hyvää treeniä pikkujumeihin, mutta kipeällä hevosella ei hypätä. Seuraavan kerran I pääsee hyppäämään huomenna Annen kanssa. Hyvää treeniä ovat myös mäet sekä puomit ja kavaletit. Myös kunnon kiitolaukka auttaa, mutta sitä ei pääse tekemään tarpeeksi usein.

Irma on herkkä hevonen, ja ilmoittaa heti, jos esim. satula ei sovi tai sillä on kipeitä jumeja jossain. Nykyinen satula on kaarevuudelta ja leveydeltä sopiva, mutta taitaa kaivata hieman toppausta eteen. I on puolessa vuodessa tiputtanut läskiä ja saanut tilalle lihasta selkään, joten sen selän muoto on hieman muuttunut nykyisen satulan ostosta (vuodenvaihde). Irma kertoo jumeista juurikin tahtimalla, ja selästä käsin huomaa puolierot jos niitä on. Harjatessa se luimii, irvistelee ja nostelee jalkoja, jos sillä on kipeitä kohtia. "Kiltimpi" hevonen saattaisi tehdä töitä hammasta purren pienestä kivusta huolimatta.

Miksi ette itse mene esteitä?

Kysymys miksi emme itse hyppää Irmalla, esitetään meille todella usein, etenkin nyt kisakaudella. Irmeli on vielä nuori, ja se on nyt 5-6 vuotiaan kansallisentason -hyppääjän tasolla. Yhdistelmä nuori ja kokematon hevonen, ja rutiiniton ratsastaja ei ole hyvä yhdistelmä, jos tavoitteena on kouluttaa estehevosta. Irman ratsuttajalla on rutiinia ja kokemusta nuorten hevosten kanssa etenemisestä, vaikka hän itsekään ei ole iällä pilattu. Lisäksi meillä on hänen valmentajansa tuki, ja sama valmentaja on seurannut kehitystä nelivuotissyksystä alkaen.

Syy siihen, miksi Irma on vielä seitsenvuotiaana nuoren hevosen tasolla, on syksystä 2009 kevääseen 2010 kestänyt pitempi tauko. Irmalta poistettiin leikkaamalla oikean takajalan vuohisesta irtopala, ja toipumiseen ja kuntouttamiseen meni aikaa. (Kirjoitamme jossain vaiheessa tästäkin enemmän!) Lisäksi aiemminkin mainitut satulaongelmat hidastivat tahtia.

Itse aiomme kyllä mennä niitä esteitä! Hevonen on ostettu meille, meidän käyttöön. Etsimme parhaillaan omaa estesatulaa, ja kun sopiva löytyy, aloitetaan hyppääminen helpoilla tehtävillä. Olisi hyvä myös löytää meille sopiva valmentaja heti alkuun. Mutta on se vaan hienoa seurata oman hevosen kehitystä osaavan ratsastajan kanssa! Yhteistyö meidän, hevosen ja ratsastajan välillä on toiminut hienosti, ja edistyminen on ollut tavoitteiden mukaista. Kuten kuvasta näkyy viisvee nuorikolla voi olla aika jännää hypätä!

Hanna ja I kesällä 2009

Eilen ratsastin Irmulin kentällä. Käytän harvoin gramaaneita, joskus lähinnä maastossa, mutta nyt laitoin ne sileällekin. Koska ratsastan harvoin kahdella ohjalla, keskityin siihen, että käsi pysyi vakaana ja kuolaimeen tuleva ohja tuntumalla. Istuntakin tuntui aika hyvälle tälle kertaa. I oli oikein miellyttävä ratsastaa, ja loppuravissa se pärski tyytyväisenä ja venytti kaulaa ja turpaa pitkälle eteen ja alas.

Tammailua

Eilen Hanna ratsasti Irmelillä. Oli todella kuuma ja hiostava keli taas, mutta päätettiin kuitenkin liikuttaa hevonen. Laitumelta hakiessa Hanna huomasi, että I on todella kovassa kiimassa. Ruunia oli saanut häätää ympäriltä kovin ottein, ja etenkin eräs viriili suomenhevosherra oli jopa kiipeämässä "kyytiin". Seuraavat pari päivää I saa tarhata rauhallisemmassa ja ei niin viriilissä seurassa, jotta onnettomuuksilta vältytään. Onnettomuuksia  voi sattua lähinnä siinä, kun ruunat könyävät selkään. Irma voi puolestaan potkaista ruunaa, joten järjestely on myös ruunien kannalta turvallisempi.

Irman kiima selittää muutaman aiemman päivän outoa ja epäirmamaista käytöstä. Kirjoitinkin siitä, että lauantaina se ei hyväksynyt minun oikeaa jalkaa, jonka arvelin johtuvan kipeästä lonkastani. Eilen se kuitenkin teki saman Hannalle, ja vastusteli kentällä tallinpuoleisessa kulmassa vasemmassa kierroksessa. Edellisen kiiman aikana oli vastaavanlaista käytöstä. Irma mm. hypähteli hieman pystyyn ja jumitti, sekä vastusteli oikeaa pohjetta jyräämällä sille puolelle. Muuten I liikkui hyvin Hannalla. Muutaman kerran huomautin lähinnä katseesta (eli ylös sieltä sää'ästä tai niskasta) ja ryhdistä.

Meillä on mukava porukka, jotka käymme samassa valmennuksessa. Usein kommentoimme toistemme ratsastusta valmennusten ulkopuolella. Siitä oppii itsekin uskomattoman paljon, kun miettii mikä kaverilla mättää, tai näkee ihan suoraan mistä kiikastaa ja uskaltaa sanoa sen ääneen! Varsinkin, kun kaveri korjaa omat virheensä ja hevonen alkaa liikkua paremmin ja vaivattomammin. Toivon, että myös minulle sanotaan jos istun selkeästi huonosti tai teen jotain muuta epäkorrektia (vaikka touhuan liikaa kädellä). Kun nousen hevosen selkään, istun huonosti lähes aina, kunnes lihakset lämpenevät ja nivelet antavat periksi. Joskus lonkkanivelet poksahtavat auki kuuluvasti, mutta sen jälkeen on aina helpompi mukautua hevosen liikkeisiin. Alkuverryttelen ja lämmittelen mahdollisuuksien mukaan ja harjoitan myös muulloinkin lantion ja lonkkien liikkuvuutta edistävää liikuntaa.

Helleratsastus

Eilen kävin ratsastamassa "aamulla", jottei olisi ollut niin kuuma. Aamu-unisen ja aamuhitaan ihmisen aamu oli jo sen verran aamupäivää, että celciukset olivat jo +25 asteen paremmalla puolella. Tarkoitus olisi ollut myös, että valmentaja olisi pitkästä aikaa katsonut minun ja Irmelin työskentelyä, mutta tämä ei nyt onnistunut. Sain kuitenkin koutsilta ohjeistuksen, mihin tulisi kiinnittää huomiota, ja Hanna oli vielä apuvalmentajana mukana.

Yllätys yllätys, yksi tarkkailtava tekijä oli oma istunta. Se kyllä tuntuu parantuneen ihan merkittävästi vuodessa. Olisi ihan mielenkiintoista osallistua joskus kouluratsastuskilpailuihin ihan sen takia, että voisi verrata aiempiin arvosteluihin juuri istuntaa ja apujen käyttöä. Eilen istuntaani häiritsi oikea lonkka, jonka lonkkamaljassa tuntui kipua. Sen huomasi etenkin vasemmassa kierroksessa Irman liikkumisessa. Irma on melko herkkä ratsastajan vinouksille ja muille virheille, ja yleensä sen "temppuiluun" syy löytyy satulan päältä. Alkuun istuin liikaa takakaarella, josta Hanna huomautti ja saatiin asia korjattua.

Tein tehtävää, jossa tarkoituksena oli ratsastaa aina samankokoinen ympyrä tahdin ja askelpituuden muuttumatta. Tätä tarkastelin laskemalla askeleet ympyrällä. Käynnissä tuli eniten askeleroja kierroksella, ravissa taas askelmäärä sattui kohdalleen etenkin oikeassa kierroksessa. Vasemmassa kierroksessa ero oli vain yksi askel, ja olin siihen tyytyväinen. Laukassa tein hieman isompaa ympyrää, ja siinä tuli yhden askeleen eroja kierrokselle. Laukkasin myös jonkun verran suoralla uralla keskittyen istumaan oikein. Entisessä elämässä ennen nykyisen koulusatulan ostamista olen ratsastanut enimmäkseen estesatuloilla, ja istunta on sen mukainen... Nyt pystyn jo istumaan melko suorassa ja syvällä satulassa laukassakin.

Ratsastuksen ja suihkun jälkeen I pääsi takaisin laitumelle viettämään kuumaa päivää. Itse suuntasin kotiin suihkuun ja sen jälkeen Arolle Tervoon juhlistamaan ihanan ystävän valmistumista eläinlääkäriksi! Juhlat olivat tosi kivat ja rennot, ja olisin ehdottomasti halunnut jatkaa juhlimista pitempään. Kaksivuotias avecini oli kuitenkin sitä mieltä, että kuudelta on aika lähteä kotiin. Onnea vielä Johannalle tätäkin kautta, ihan huippua ja mahtavaaa!!!

Tähän tultiin...

... että oli Irmelinkin aika saada oma blogi. Tässä blogissa on tarkoitus kirjoitella "Irman" kuulumisia ja kertoa meidän tähän mennessä kolmivuotisesta yhteisestä taipaleesta. Tarkoitus on lisätä myös Hanna ylläpitämään ja kirjoittamaan tähän blogiin. Nyt lähden ruokatunnille; Roundissa olisi kreikkalaista salaattia! Sopii hyvin tilanteeseen, kun on syönyt aamupalaksi mansikkakakkua...

Myöhemmin iltapäivällä, jatkoa...
Töissä olen ja seuraan jännityksellä equipen kautta Irman ratsastajan Annen menoa Savonlinnasta. Anne menee siellä omalla Taavillaan 130 cm luokkaa, ja tämän hetkinen tilanne on, että myös uusinnassa tullut nollarata! Sijoitus hienosti viides!

Anne on toiminut Irman ratsuttajana neljä-viisi -vuotiaana, ja palasi tehtävään tänä keväänä. Ja hienosti on mennyt tämä kausi! Iisalmesta kansallisista nollarata metristä, Varkauden aluekisoissa tuli yksi pudotus sekä metrissä että kympissä ja Korpilahden kansallisissa viime viikonloppuna puhdas rata 110 cm luokasta. Aika hienosti raa'alta tammalta, ja kohta uskaltaa alkaa ratsastaa pienempiä teitä ja aikaa, kun Irma on saanut varmuutta.

Viisivuotiskaudella Irma hyppäsi yhteensä neljä rataa Annen kanssa; yhden alue 90 cm (0 vp), kansallisten yhteydessä olleen metrin (0 vp) ja Ypäjällä nuorten hevosten 110 cm x 2 (toinen hyl., toisesta pari virhepistettä ajan ylityksestä). Seuraava kisa oli Alahärmässä, jossa oli tarkoitus hypätä 5-vuotiaitten Racingia. Tämä taisi olla kuitenkin nuorelle ja kokemattomalle hevoselle liikaa, ja ensimmäisen radan, joka päättyi kieltoon kakkosesteellä, jälkeen päätettiin perua viikonlopun muut lähdöt. Toisaalta hieman tämän jälkeen alkoi satulaongelmat, kun I kasvoi paljon lyhyessä ajassa, mikä on voinut osaltaan vaikuttaa hyppyhaluttomuuteen. Satulaongelmiin palaan myöhemmin. Alahärmän reissu oli kuitenkin hauska, harvemmin sitä tulee otettua hevosta mukaan perhelomalle :). Lisään kuvia myöhemmin siitä reissusta.

Itse olen lähtenyt kerran Irmelin kanssa ulkopuolisiin kisoihin. Siitä jäi muistoksi hieno kuva meidän aiemmista varusteista, satula kävi harmi kyllä liian leveäksi kun Irma laihtui ja sai lihasta selkään. Osallistuttiin 70 cm luokkaan, kun valmennuksessa (Pinja Immonen) oli mennyt hyvin. Radalla sain kuitenkin kylmää kyytiä kolmosesteen ohi...

© www.galleriabonbon.webs.co​m

Hanna meni Irmalla viisivuotis kesänä yhdet omat tallin seurakisat. Hyvin meni siihen nähden, että ennen kisoja ei ollut yhtään yhteistä rataa takana. Yksi ohimeno tuli, ja vielä sellaisella linjalla millä I oli tehnyt Hannalle harjoituksissakin saman ohimenokällin. Estekorkeus taisi olla silloin 70 cm.

(c) Maiju Laitinen

Näin vaan pääsin alkuun blogin kirjoittamisessa. Aiemmin on kirjoitettu tallipäiväkirjaa, ja pidetty kirjaa esim. kengityksistä ja rokotuksista. Treeneistä olisi hyvä pitää kirjaa, jotta näkisi edistyksen ja muistaisi hyvät ja hyödylliset harjoitukset myös myöhemmin.