Eilen kävin ratsastamassa "aamulla", jottei olisi ollut niin kuuma. Aamu-unisen ja aamuhitaan ihmisen aamu oli jo sen verran aamupäivää, että celciukset olivat jo +25 asteen paremmalla puolella. Tarkoitus olisi ollut myös, että valmentaja olisi pitkästä aikaa katsonut minun ja Irmelin työskentelyä, mutta tämä ei nyt onnistunut. Sain kuitenkin koutsilta ohjeistuksen, mihin tulisi kiinnittää huomiota, ja Hanna oli vielä apuvalmentajana mukana.
Yllätys yllätys, yksi tarkkailtava tekijä oli oma istunta. Se kyllä tuntuu parantuneen ihan merkittävästi vuodessa. Olisi ihan mielenkiintoista osallistua joskus kouluratsastuskilpailuihin ihan sen takia, että voisi verrata aiempiin arvosteluihin juuri istuntaa ja apujen käyttöä. Eilen istuntaani häiritsi oikea lonkka, jonka lonkkamaljassa tuntui kipua. Sen huomasi etenkin vasemmassa kierroksessa Irman liikkumisessa. Irma on melko herkkä ratsastajan vinouksille ja muille virheille, ja yleensä sen "temppuiluun" syy löytyy satulan päältä. Alkuun istuin liikaa takakaarella, josta Hanna huomautti ja saatiin asia korjattua.
Tein tehtävää, jossa tarkoituksena oli ratsastaa aina samankokoinen ympyrä tahdin ja askelpituuden muuttumatta. Tätä tarkastelin laskemalla askeleet ympyrällä. Käynnissä tuli eniten askeleroja kierroksella, ravissa taas askelmäärä sattui kohdalleen etenkin oikeassa kierroksessa. Vasemmassa kierroksessa ero oli vain yksi askel, ja olin siihen tyytyväinen. Laukassa tein hieman isompaa ympyrää, ja siinä tuli yhden askeleen eroja kierrokselle. Laukkasin myös jonkun verran suoralla uralla keskittyen istumaan oikein. Entisessä elämässä ennen nykyisen koulusatulan ostamista olen ratsastanut enimmäkseen estesatuloilla, ja istunta on sen mukainen... Nyt pystyn jo istumaan melko suorassa ja syvällä satulassa laukassakin.
Ratsastuksen ja suihkun jälkeen I pääsi takaisin laitumelle viettämään kuumaa päivää. Itse suuntasin kotiin suihkuun ja sen jälkeen Arolle Tervoon juhlistamaan ihanan ystävän valmistumista eläinlääkäriksi! Juhlat olivat tosi kivat ja rennot, ja olisin ehdottomasti halunnut jatkaa juhlimista pitempään. Kaksivuotias avecini oli kuitenkin sitä mieltä, että kuudelta on aika lähteä kotiin. Onnea vielä Johannalle tätäkin kautta, ihan huippua ja mahtavaaa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti