Lauantaina ei ratsastettu, mutta vietiin I kävelemään maastoon kohteena pitkä ja jyrkkä ylämäki ylös-alas. Mukana oli talli- ja tarhakaveri Henriikka. Jos kuljemme maastossa maastakäsin, pidämme Irmalla aina suitsia sekä joko liinaa, tai juoksutusdeltaa narulla. Tämä on sekä omaksi turvallisuudeksi, että estämään Irman karkuun pääseminen jos se vaikka säikähtää jotain. Pelkillä päitsillä ja narulla sitä ei pitele kukaan sellaisessa tilanteessa, jossa se päättää paeta. Irma käveli mäen hyvin, mutta Hanna huomasi takaa katsoessa, että se polki oikealla takajalalla pidemmälle alle, kuin vasemmalla.
Sunnuntaina Hanna juoksutti I:n. Juoksuttaessa käytämme gramaaneja sivuohjina. Tämän juoksutustekniikan olemme oppineet Annelta. Irma toimii nykyään juoksuttaessa oikein hyvin, ja juoksuttaessa näkee hyvin miten se liikkuu molempiin suuntiin sekä mahdolliset puolierot. Hanna olikin juoksuttaessa huomannut, että I kulkee paremmin vasemmalle. Oikealle kulkiessa, se ei ollut tahtonut käyttää ulkotakasta eli vasenta kunnolla, joten oikean etujalan tahtiminen jäljittyi vasempaan takaseen. Tämän pystyi toki jo päättelemään siitä, että tahtiminen tapahtui oikealla etusella, koska yleensä vastakkaisen puolen jumit välittyy vastakkaiseen jalkaan. Myös venytellessä Irma oli antanut venyttää paremmin oikeaa, kuin vasenta takasta.
Eilen jatkettiin jumin avaamista ratsastuksella. Minä ratsastin, ja Hanna seurasi maastakäsin. Alkuun tein paljon väistöjä; ympyrällä takapäätä sisään ja ulos molemmissa kierroksissa. Väistöt sujuivat melko hyvin. Ennen raveja peruutin muutaman askeleen, ja I oli todella vastahakoinen peruuttamaan. Ravissa pyrin siihen, että I ravaa suoraan ympyrällä molempiin suuntiin. Oma oikea lonkka on taas kipeytynyt ja jumissa, joten omakin puoliero oli niin suuri, että pyrin vain molempien suoruuteen. Tein tosin välillä ympyrän pienentämistä, jossa pyysin takajalkoja työskentelemään tehokkaammin. Jatkoin laukassa ympyrällä molempiin suuntiin, ja kun tein väliin peruutuksia, ne sujuivat koko ajan paremmin! Laukatessa annoin myös Irman välillä vetää hieman reilummin suoralla uralla. Lopussa Irma pystyi peruuttamaan jo suoraan ja hallitusti. Omakin lonkka vertyi, tosin illalla jouduin kipujen takia ottamaan särkylääkettä. Loppuravissa I venytti eteen ja alas, ja ravasi tahdikkaasti ja energisesti, mutta rauhallisessa tempossa.
Ratsastuksen jälkeen kävelytettiin pellolla, jossa tulee jonkun verran korkeuseroa (alamäki - ylämäki). Lopuksi Hanna vielä venytteli sen, ja vasemman takasen venytys oli onnistunut paremmin kuin aiemmin, ja H oli löytänyt siihen oikean tekniikan. Jalkaa tulee venyttää mahdollisimman lattian mukaisesti. Oikean jalan I tarjoaa helpommin, ja aloittaa itse venytyksen korkeammalta. Venytykset tehdään Irman ehdoilla. Rankan treenin jälkeen ei venytellä, esim. heti esteiden hyppäämisen jälkeen. Hyppääminen on hyvää treeniä pikkujumeihin, mutta kipeällä hevosella ei hypätä. Seuraavan kerran I pääsee hyppäämään huomenna Annen kanssa. Hyvää treeniä ovat myös mäet sekä puomit ja kavaletit. Myös kunnon kiitolaukka auttaa, mutta sitä ei pääse tekemään tarpeeksi usein.
Irma on herkkä hevonen, ja ilmoittaa heti, jos esim. satula ei sovi tai sillä on kipeitä jumeja jossain. Nykyinen satula on kaarevuudelta ja leveydeltä sopiva, mutta taitaa kaivata hieman toppausta eteen. I on puolessa vuodessa tiputtanut läskiä ja saanut tilalle lihasta selkään, joten sen selän muoto on hieman muuttunut nykyisen satulan ostosta (vuodenvaihde). Irma kertoo jumeista juurikin tahtimalla, ja selästä käsin huomaa puolierot jos niitä on. Harjatessa se luimii, irvistelee ja nostelee jalkoja, jos sillä on kipeitä kohtia. "Kiltimpi" hevonen saattaisi tehdä töitä hammasta purren pienestä kivusta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti