Tuplavoitto!

Viime viikon lauantaina tapahtui jotain mihin en olisi ikinä uskonut! Olin Irman kanssa Iisalmessa Koljonvirran Ratsastajien 3-tason kisoissa. Taso vastaa aiempaa kansallista tasoa. Olin ilmoittanut kahteen luokkaan korkeuksiltaan 90 ja 100 cm, mitkä olivat avoimia vähintään D-luvalla kilpaileville. "Ysikymppi" alkaa olla jo rutiinia meille, jos näin voi lyhyellä yhteisellä kisakokemuksella sanoa, ja tämä oli kolmas metrin rata. Olen kulkenut tämän kevään kisoihin trailerilla, mutta nyt lähdettiin naapuritallin porukan kuorma-auton kyytiin. Pakkasin kaikki kamat jo edellisenä päivänä perjantaina ja vein kaiken mahdollisen mitä pystyi jo perjantaina autoon. Irma on kulkenut aiemmin paljon kuorma-auton kyydissä, mutta viime kesänä alkaneiden lastausongelmien jälkeen hieman jännitti lastaaminen. Tämä meni kuitenkin melko hyvin, ja pienen epäröinnin jälkeen heppa oli kyydissä.

Olen ollut useana vuonna hoitajana Iisalmen kisoissa, joten kisapaikassa sinänsä ei ollut mitään uutta ja jännää. Ratamestarina oli Olli Niskasaari, ja hänen tyylinsä rakentaa rata oli melko tuttua entuudestaan, koska olen ollut rakentamassa hänen kanssaan oman seuran kisoissa. Kolmostasolla radat saavatkin olla jo hieman haastavampia kuin alemmilla tasoilla, ja odotuksen mukaisesti radalla oli esimerkiksi portteja ja muurilaatikot. Ensimmäisessä luokassa arvosteluna oli 367.1, eli uusinta ratsastetaan heti perusradan perään odottamatta uutta lähtömerkkiä. Ratsastan yleensä jo perusradan hyvällä temmolla, ja Irman kanssa tällä on tullutkin tulosta. Huomasin tuloksista, että olin ratsastanut jo perusradan nopeammin kuin muut. Onhan se kyllä mahtavaa kun radan jälkeen kuulutetaan, että ratsukko on siirtynyt luokan johtoon! Ja johtoasema piti loppuun asti. Samalla kyydillä ollut ratsukko tuli toiseksi, mikä oli myös todella hienoa, ja saatiin mennä peräkkäin kunniakierroksella.

© aaveen.net

© aaveen.net

© aaveen.net

Voittofiiliksiä ei ehtinyt kauan juhlia, kun piti lähteä metrin radan tutustumiseen. Metrissä arvosteluna oli A2.0, missä ratsastetaan vain yksi rata, jossa vähiten virhepisteitä saavuttanut nopein ratsukko voittaa. Radassa oli paljon samoja linjoja kuin "ysikympin" radassa, joten suunnittelin ratsastavani sen melko samoin kuin edellisen luokan uusinnan. Metrissä ratsastin vasta melko loppuvaiheessa luokkaa. Irma tuntui verryttelyssä hyvälle, vaikkakin yhden puomin otti pystyesteeltä. Vaikka itse olen hypännyt Irmalla vasta reilun puoli vuotta, tunnen sen silti varmasti paremmin kuin kukaan tällä hetkellä. Tiedän siis minkälainen verryttely sille juuri minun kanssa sopii, ja minkä verran tarvitaan hyppyjä alle ennen rataa. Enpä olisi ikinä uskonut (muuta kuin villeissä unissani), että myös metrin radan jälkeen kuulutettiin meidän siirtyneen johtoon! Ja myös tämä johtoasema piti loppuun asti. 

© aaveen.net

© aaveen.net

Tyyliluokkien voittajaa meistä ei varmasti vielä saa, mutta Irma kyllä tekee kaikkensa minun eteen radalla ja hyppää suurella sydämmellä! Moni tykkää neuvoa, miten ratsastaisin vielä paremmin, mutta täytyy sanoa, että asioita on tehty oikein. Kahden luokan voittaminen ei voi olla sattumaa. Olen todella kiitollinen koko meidän tiimille, mutta ennen kaikkea olen kiitollinen tuolle hienolle tammalle, joka on tuonut minut tähän pisteeseen ja palauttanut minun uskon itseeni ratsastajana ja urheilijana.

Uskomaton kevät! Part 2 ulkokauden avaus

(C) Annika Huupponen ( SvR 3.5.2015)

Itä-Suomen alueen ensimmäiset ulkokisat olivat Savonlinnassa 3.5., ja ne olivat 3-tason kilpailut. Hieman arvelutti ilmoittautua sinne, kun ei oltu ehditty hyppäämään yhtään ulkona ennen ilmoittaumisajan umpeutumista. Onneksi valmentajallemme Annelle kävi treenit maanantai illalle, jolloin ilmoittauminen päättyi. Ulkona hypätessä Irma tarvitsee enemmän laukkaa kuin hallissa. Se on myös hieman villimpi ulkona, kun seinät eivät jarruta menoa. Alkuun oli hieman tempo, rytmi ja ponnistuspaikat hakusessa, mutta sen verran hyvin alkoi sujua, että ilmoittauduin 90 cm korkeaan luokkaan Savonlinnassa.

Savonlinnaan ajaa Kuopiosta trailerin kanssa reilut kaksi tuntia, joten tiedossa oli aikainen lähtö. Kisapaikalla oltiin kuitenkin ajoissa. Hieman arvelutti kisäkentän pohjan kunto, kun vettä oli tullut koko viikon, mutta sateen määrään nähden se oli hyvässä kunnossa. Matkalla puhuttiin kisakaverin kanssa tulevista kisoista. Suunnittelin, että Savonlinnan ysikympin jälkeen menisin vielä Kuopiossa kaksi samankorkuista luokkaa saadakseni rutiinia, ja sen jälkeen Kiuruvedellä 95 cm. Ajattelin, että Iisalmessa kesäkuun alussa menisin ensimmäisen metrin. 

90 cm luokassa oli arvosteluna A2.0, joten tavoitteena oli ratsastaa hyvällä tempolla nollarata. Tempo olikin niin hyvä, että ratsastin luokan nopeimman ajan... Ikävä kyllä ratsastin viimeiselle okserille niin fiiliksissä ja huolimattomasti, että puomi tippui. Ratsastin siihen melko pienellä tiellä, ja minun olisi pitänyt tasapainottaa hevosta paremmin. Päästin sen esteelle liian pitkänä ja seurauksena oli kosketus puomiin. Irma oli tuntunut radalla tosi hyvälle, ja luokassa oli ollut vain kahdeksan estettä ja yhdeksän hyppyä. Noin vartin mietin ja päätin jälki-ilmoittautua metriin!

90 cm (C) Oona Pitkonen

Koska tulin luokkaan "jälkkärinä", minun piti lähteä luokassa ensimmäisenä. Irma oli ihan superhyvä, ja kai minäkin tein jotain oikein! Tässä linkki metrin rataan: Vuohimäki metri. Ratsastin siis tuplanollan, ja sijoituin vieläpä kolmanneksi! Kauden tavoite, eli hypätä metriä, tuli siis toteutettua jo ekoissa ulkokisoissa ja hyvällä radalla. Enpä olisi vielä muutama kuukausi sitten tätä uskonut. 

100 cm (C) Oona Pitkonen

Viikko Savonlinnasta oli Kuopion Ratsastajien niin sanonut äitienpäiväkisat. Launtaina 1-tason, ja sunnuntaina 2-tason estekilpailut. Olin ilmoittautunut molemmille päiville 90 cm luokkiin, ja ilmoittautuminen oli mennyt umpeen ennen Savonlinnan kisoja. Vaihdoin kuitenkin sunnuntain lähdön metriin, koska se oli mahdollista. Halusin pitää lauantain ysikympissä, koska meiltä puuttuu vielä niin paljon yhteistä rutiinia. Lauantaina Sorsasalossa oli melko märkää ja etenkin verryttelykentän pohja oli huonossa kunnossa. Verkasssa en ottanut kovin montaa hyppyä, mutta Irma tuntui sen verran hyvälle, että en pitänyt sitä tarpeellisena. Luokassa arvosteluna oli A2.0, joten taas saatiin mennä kovaa alusta asti. Vauhti riitti siniseen ruusukkeeseen eli sijoituin toiseksi!

90 cm (C) Aaveen.net

Hieno tamma!

Sunnuntaina hyppäsin siis meidän toisen metrin. Arvosteluna oli taas A2.0, joten lähdin radalle hyvällä tempolla. Ratsastin itse hieman huonosti ensimmäiseltä okserilta kakkosesteelle, joka oli pysty, ja niin vaan puomi taas tippui. Olisi pitänyt pysyä itse pystymmässä, eikä päästää Irmaa pitkänä laukkaamaan. Muuten rata meni oikein hyvin, ja aika oli niin kelvollinen, että olisin ilman puomia sijoittunut toiseksi tai kolmanneksi. Tyytyväinen olen tähänkin rataan, mutta aina nuo omat tyhmät mokat jää vähän kaivelemaan.

100 cm (C) Aaveen.net

100 cm (C) Aaveen.net

Kiuruveden kolmostason kisat päätettiin jättää välistä, kun kausi on vasta alussa ja ratoja oli melko hyvin alla. Sen sijaan lähdimme ykköstason koulukisoihin ja minäkin masokistina niihin ilmoittauduin... Kouluratsastus kilpailumuotona ei ole minun laji ihan fysiologisista syistä, joista olen joskus aiemmin tähän blogiin kirjoittanut. Asiat ovat menneet tosin parempaan suuntaan, ja silloin tällöin voin jopa ratsastaa koulusatulalla. Asioitten parempaan suuntaan meneminen näkyi myös siinä, että pisteet istunnasta parani vuoden takaiseen 0,5 yksiköllä! Olen tyytyväinen prosentteihin 60,455 %, vaikka taso on vain helppo C. Yksi laukannosto meni käsille, ja vasemman laukan sijasta nousikin oikea. Ilman tätä olisimme varmasti jopa sijoittuneet. Tässä vielä kuva koulukisoista, ja alla kevään ruusukesaldo. Huikea kevät, tästä on hyvä jatkaa kohti kesää!

(C) Fotokolo.net / Maiju

Kevään saldo :)

.

Uskomaton kevät! Part 1 hallikausi

Edellisestä kirjoituksesta on aikaa jo vuosia, mutta nyt tuntuu sille, että voisin taas kirjoittaa blogia meidän kuulumisista. Ajattelin, että myös Hanna voisi kirjoittaa jotain tuosta kouluratsastuspuolesta, kunhan alkaa taas valmentautua säännöllisemmin. Muutaman vuoden aikana on tapahtunut paljon! Tutut varmasti tietävät, että Irmalla kilpaili esteissä vähän aikaa Vici. Vici aloitti Irman kanssa 90 cm radoista, ja parhaimmillaan hypättiin 120 cm luokkia. Viimeiset Irman ja Vicin yhteiset kisat olivat Kiuruvedellä viime elokuussa. Siellä luokkina oli 100 cm ja 110 cm. Kympistä taisi tulla viides sija tyyliarvostelulla. 

Vici ja Irma KiuRa:n kisoissa

Noiden kisojen jälkeen Irman liikkeessä oli jotain epämääräisyyttä ja outoa tahtimista, ja käytiin klinikalla. Mitään suurempia muutoksia ei löytynyt nivelistä, mutta vasen etukavionivel ja takavuohisnivel saivat vähän voitelua, koska reagoivat taivuksiin. Loppukesästä Vici oli pitänyt minulle muutaman estetunnin Irmalla. Hannan kanssa päätettiin pitää Irmaa ainakin vähän aikaa kevyemmällä liikutuksella ja esteet pienempänä säästääksemme hevosta.

Syksyllä ratsastin myös siskon nuorta suomenhevostammaa Hillevi Harmajaa (linkki sukupostiin Hillevi). Kävin sillä itsenäisen ratsastamisen lisäksi koulu-, este- ja maastoestevalmennuksissa. Hillevi meni eteenpäin hurjasti tuona aikana, ja syksyllä osallistuin sen kanssa kaksiin kisoihin; toiset olivat Aron harjoituskilpailut ja toiset Merihevoset Ry:n seuraestekilpailut. Molemmista tuli hyvät suoritukset ja puhtaat radat, ja Hillevin ensimmäiset ruusukkeet! Seuratasolla hypättiin 70 cm rata. Linkki maastoestetreeniin Arolla 14.12.2014 Maastoesteet.

Hillevin kanssa hyppäämisestä sain varmasti uutta rohkeutta myös Irmalla hyppäämiseen. Minulla oli ollut jo pitempään jonkun asteinen hyppäämiskammo. Esteet jännitti ja lähestymiset tapahtui niin sanotusti käsijarru päällä. Aloitin valmentautumaan Annen estevalmennuksissa säännöllisesti kerran viikossa. Alkuun pidettiin esteet matalina ja tehtävät helppoina. Ratana esteet olivat noin 70 - 80 cm:n korkuisia. Linkki videoon marraskuulta: Marraskuu esteitä. 

Uskomatonta tässä nyt onkin se, että puolessa vuodessa olen noussut sille tasolle, millä nyt ollaan. Toki minulla on taustaa esteratsastajana jo junnuvuosilta, ja Irmalla Annen ja Vicin kanssa viime vuosilta. Meidän ensimmäiset yhteiset kisat oli Kimmon tallilla Kuvansissa helmikuussa. Siellä menin vain luokan 80 cm, koska uusien estesääntöjen mukaan minulla ei ollut kvaaleja mennä isompaa 2-tason kisoissa. Ja 80 cm korkuiset esteet olivat ihan sopivan kokoisia aloittaa kilpaileminen pitkän tauon jälkeen. Kotiin lähdettiin sinivalkoisen ruusukkeen ja pokaalin kanssa, sillä voittohan sieltä irtosi! Arvosteluna oli 367.1, eli uusinta oli heti perusradan perään. Uusinnassa meinasi käydä hassusti sarjalla, kuten videolta näkyy: Kuvansi 80 cm.

Seuraavat kisat olivat 1-tason kisat Suonenjoen Vanhamäellä. Siellä luokkina oli 80 ja 90 cm. 80 cm luokassa sijoituin toiseksi, ja 90 cm meiltä tippui perusradan viimeisen esteen puomi. Tyytyväinen olin kuitenkin molempiin ratoihin, vaikkakin hevosen käytös tuolla ei ollut kovinkaan tyydyttävää. Irma kävi sen verran kierroksilla, että kävi useamman kerran takajaloilla ja pelotteli näin toimihenkilöitä. Maaliskuussa oli seuraavat Kimmon 2-tason kisat, ja siellä taas kaksi luokkaa: 80 ja 90 cm. Matalammassa luokassa uusittiin edellisten Kimmon kisojen voitto, ja 90 cm luokassa saatiin sijoitus, kun uusinnassa ratsastin viidenneksi nopeimman ajan. 

(C) Aino Huupponen

(C) Aino Huupponen

Irman hallikauden päätti hallimestaruuskilpailut Kuvansissa. Siellä Irmalla ratsasti pitkästä aikaa Anne, joka osallistui Irmalla senioreiden hallimestaruuteen. Ruusukkeita ei tällä kertaa tullut, kun uusinnassa tippui yksi puomi. Estekorkeus oli 110 cm. Yhtä puomia lukuunottamatta rata oli oikein siisti ja hyvin ratsastettu. Halusin, että Irmalla menee välillä joku muukin kuin minä, mutta jatkossa siihen ei välttämättä ole tarvetta jos meidän yhteistyö jatkuu yhtä hyvin kuin tähän asti. 

Hallikausi meni siis paremmin kuin olisin voinut koskaan uskoa! Vuosi sitten en hypäänyt oikeastaan kapulan kapulaa...

Hei heinäkuu!

© Victoria Graham
Irmeli laitumella

Hei hei on todellakin heinäkuu ja viimeisin päivitys on karkauspäivältä! Motivaatio kirjoittaa ei ole kadonnut, ehkä enemmänkin työn takia aika, jonka koneella vietän vapaa-aikana, on vähentynyt. Mitään kovinkaan ihmeellistä ei ole tapahtunut tässä välissä. Irmeli hyppäsi yhdet kisat maaliskuussa Annen kanssa, ja ne olivat meidän oman seuran kansalliset kisat. Radalla tuli yksi ohimeno ja sen seurauksena virhepisteitä lisäksi yliajasta. Irma hyppäsi periaatteessa hyvin, mutta oli hieman "out of control". Kisan jälkeen sen hampaat raspattiin, ja eläinlääkäri totesi, että sen verran oli piikkiä, että posket oli auki. Johtuiko vauhti siitä vai jännityksestä omassa maneesissa, ei voi tietää. Alla vielä kuva kisoista, kiitos kuvaajalle.

© Tiia Suomalainen

Tällä hetkellä Irmaa ratsastaa vain Hanna ja minä, Hanna jonkun verran enemmän kuin minä. Olemme valmiita ottamaan vuokraajan, jos sopiva löytyy tai sattuu kohdalle, mutta tällä hetkellä emme hae aktiivisesti vuokraajaa. Irma kyllä toimii muillakin ratsastajilla, ja tästä osoituksena Vici kokeili Irmaa pitkästä aikaa ja hyppäsi muutaman hypynkin. Itse en ollut paikalla, mutta kuulemani mukaan on sujunut hyvin. Vici on kirjoittanut siitä lyhyesti omassa blogissaan Victoria's life ja lisännyt myös muutaman kuvan. Itse olen käynyt muutamassa kouluvalmennuksessa Irmalla, ja yhdellä tunnilla Keskimäessä. Tässä kuva koulutunnilta. Ihanaa nähdä omat virheet konkreettisesti kuvasta! Jospa niitä saisi joskus korjattuakin... Kyynärpäät voisi edelleen köyttää kylkiin kiinni, ja ehkä joku päivä vielä teen sen.

© Mona Niskanen

Syksyllä panostan keskivartalon hallinnan parantamiseen, kun aloitan säännöllisen pilateksen. Tämän kevään aikana sain alaselkäni ja osittain lonkan ongelmia parempaan suuntaan omt-fysioterapian avulla. Ratsastamaan oppii vain ratsastamalla, mutta olen varma, että muusta liikunnasta ja kehon huollosta on myös apua. En tiedä miten jatkossa päivitän tätä blogia, vai pitäisikö se lopettaa kokonaan. Toisaalta kun omaksi ilokseni kirjoittelen, onko sillä väliä lukeeko näitä kukaan? Toistaiseksi siis annan tämän pysyä julkisena. Sitä en lupaa milloin tulee seuraava postaus.

Karkauspäivä

Eilen oli karkauspäivä, eli 29. helmikuuta. Karkausvuosi on neljän vuoden välein, ja perinteen mukaan naiset saavat kosia miehiä vain karkauspäivänä. Jos mies ei suostu, on hänen ostettava naiselle hamekangas. Ilmeisesti Irma on eilen kosinut aidan yli naapuritarhan Lupua, ja mitä ilmeisimmin Lupu oli suostunut kosintaan. Tallityöntekijä ei tätä kihlausta nyt sitten tajunnut, ja oli vienyt Irman aamulla normaaliin tapaan omaan tarhaan Henriikan kaveriksi. Nooooh... Näppäränä tyttönä Irma on sitten aamulla vaihtanut omasta tarhasta aidan yli naapuriin Lupunsa luokse ja ottanut karkauspäivän kirjaimellisesti. Eivätkö he olekin suloinen pari?

Tänään Irma hyppäsi Annen kanssa, ja hyvin meni taas. Tällä kertaa Irma oli heti alkuun ns. Annen säädöillä, ja ratsukko pääsi heti ratsastamaan tehtäviä ilman pidempää verryttelyhyppyjen määrää. Hypyt sujuivat hyvin. Meidän tallilla on kansalliset  esteratsastuskilpailut 17.3., ja näillä näkymin Anne hyppää Irmalla 110 cm korkean luokan.

Eilen kävin katsomassa Hannan valmennusta ja kuvasin videoita Hannan omia analyyseja varten. En ole päässyt vähään aikaan katsomaan Hannan valmennuksia, ja oli mukava nähdä miten paljon Hanna ja Irmeli olivat kehittyneet ratsukkona! Vielä kun saisi sen saman keskittymisen ja rentouden myös silloin kun Hanna menee ilman valmentajaa.

Ps. Irman ja Lupun suhde ei tule jatkumaan ainakaan tuossa Lupun omassa tarhassa, koska siellä on vapaa heinä....

Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin kirjoittamaan uutta tekstiä tänne. Blogeja, joita luen käyn lukemassa jatkuvasti, ja silloin tulee aina mieleen mistä voisin kirjoittaa. Kesällä, kun aloitin kirjoittamaan tekstini olivat analyyttisempia. Siihen vaikutti paljolti se, että kävin itse säännöllisesti kouluvalmennuksessa, ja jos en päässyt olin vähintään katsomassa, kun Hanna ratsasti. Jos rehellisesti myönnän, niin Hanna on meistä tällä hetkellä aktiivisempi valmentautuja ja samalla hevosen hyvinvoinnin ajattelija. Hevosen hyvinvoinnin ajattelulla tarkoitan sitä, että mietimme koko ajan mitä voitaisiin tehdä paremmin: esimerkiksi miten ratsastaa paremmin, seurataan varusteiden sopivuutta ja pohdintaan ruokintaa.

Tällä viikolla Irma on työskennellyt aika normaalisti. Kevyitä päiviä on ollut välillä, mutta täysin vapaita ei nyt ollenkaan. Maanantaina juoksutin Irmaa vähän aikaa hangessa. Siitä ravista olisi pitänyt saada kuvia, oli niin mahtavan ja kevyen näköistä hangesta huolimatta. Tiistaina Hanna ratsasti, kuten myös keskiviikkona jolloin hänellä oli kouluvalmennus. Torstaina Irma pääsi pitkästä aikaa hyppäämään Annen kanssa! Irmahan on nyt hypännyt talven aikana pari kertaa minun kanssa, ja muuten Irman vuokraaja Noora on hypännyt joitain kertoja.

Menin tallille jo aamupäivästä, ja hain Irman sisälle. Siinä vaiheessa se oli jo ihan innoissaan, tiesi että tapahtuu jotain kivaa kun siihen aikaan menin tallille. Menin rakentamaan radan Annen kanssa, ja kun menin takaisin talliin Irma oli ihan täpinöissään ja pyöri karsinassa. Se käyttäytyy niin vain silloin kun ollaan kisoihin lähdössä, joten jostain syystä se kuvitteli (joo tiedän, hevoset ei oikeasti kuvittele mitään...), että ollaan lähdössä jonnekin. Maneesissa I oli tyytyväinen jo alkukäynnissä ja pärski. Annen ja Irman yhteistyö esteillä on todella kivaa katseltavaa, kun ratsukko luottaa toisiinsa. Jos tulee virheitä esteellä, niin tietää että seuraavalla kerralla näkee hienon suorituksen. Pidän myös Annen tyylissä siitä, että hän ei tuo hevosta huonosti esteelle, vaan tekee voltin tai pysäyttää mieluummin. Kisat on tietenkin eri asia, mutta ainakin Irma keskittyy kisoissa paremmin kuin kotona. Hypyt sujui kaikin puolin tosi hyvin tutun kuskin kanssa.

Perjantaina Irmalla ratsasti kaverini. Tarkoituskin oli tehdä esteistä palautttava humputtelutreeni, joten tehtävänä oli mennä vain ravia ja laukkaa ilman sen suurempia paineita. Irma oli tosi kiltti, vaikka ratsastajalla oli vähän hakemista pienen ratsastustauon jälkeen. Jossain blogissa oli kysymys, annatteko muitten ratsastaa hevosillanne. Minun vastaus on, että kyllä silloin tällöin (tarkoittaa harvemmin kuin kerran kuussa). Yleensä ne ratsastukset on alku- tai loppukäyntejä. Jos tiedän ratsastajan olevan tarpeeksi osaava, on Irmalla saanut ratsastaa vähän enemmänkin kuin ne alku tai loppukäynnit.

Eilen Irma pääsi kävelemään pellolle Henriikan kanssa. Mentiin vain vähän aikaa, koska Henriikka ei ole vielä tänä talvena päässyt pellolle. "Hemmu" oli Irmalle hyvä veturi pellolla, koska se kävelee niin reippaasti ja varmasti hangessa. Ei päässyt Irmakaan lusmuamaan. Todennäköisesti Irma käy tänäänkin pellolla, koska maneesissa on paljon varauksia tänään. Tällä hetkellä ulkona on niin hieno auringonpaiste, että mieluummin ollaankin ulkona kuin maneesissa. Tässä vielä kuva Irmasta pellolla Nooran kanssa. Meillä on kuvapula, koska omat kamerat ei riitä maneesissa kuvaamiseen... Nämä kuvat ovat kännykkäkameralaatua.

Kanki Kaisa :D

Irma & vuokraaja-Noora

Talvi on edennyt jo pitkälle, ja olen kirjoitellut melko vähän tänne blogiin. Ajattelin kertoa ensin fysiologisista ongelmista, mille olen alkanut hakea ratkaisuja. Olen kertonut kipeistä lonkistani jo aiemmin. Kun lonkat ovat kipeytyneet (luupiikkejä oikeassa lonkkanivelessä), on liikkuminen ollut vaikeaa. Ja siitä on lähtenyt kierre, että jumit on lähteneet lonkista alaselkään ja siitä ylöspäin vähitellen. Jalat ovat jumissa eikä ne veny juuri ollenkaan. Voitte kuvitella, että ratsastaminen ei ole helppoa... Luupiikeille ei voi tehdä mitään. Ehkä joskus vanhana voisi ajatella keinoniveltä! Mutta keinonivel ei kuulosta kovinkaan ajankohtaiselle tässä iässä. Eli nyt on vaan pakko pitää itsensä kunnossa, ja silloin kun on kipuja, ne pitää hoitaa.

Olen nyt viime aikoina ratsastanut hieman vähemmän kuin normaalisti, osittain johtuen myös kovista pakkasista. Olen aloittanut kuntouttamaan alaselkää ja lonkkia fysioterapian ja liikunnan avulla. Tarkoituksena on parantaa ryhtiä ja edesauttaa sitä, ettei paikat kipeytyisi. Olen käynyt kahdesti fysioterapeutilla, ja nyt jo tuntuu, että se olisi auttanut. Viimeksi kun ratsastin, oli helpompaa löytää hyvä istunta jo ratsastuksen alussa. Yleensä minulla menee jonkun aikaa, ennen kuin paikat lämpenee siten, että ratsastaminen tuntuu hyvälle. Toivoisin myös, että pääsisin valmentautumaan sileän ratsastuksessa pienen tauon jälkeen. Tosiaan sileän ratsastuksessa, koska kouluratsastuksesta ei kai voi puhua omalla tasollani ;).

Tässä vielä kuva Irmasta, minkä on ottanut vuokraajamme Noora. Irmaa ei vissiin olisi huvittanut lähteä töihin sinä päivänä.