Vapaata ja pientä hyppelyä

Yritän nyt kunnostautua ja kirjoitella jotain viime päivistä. Olen ollut kipeänä kotona, ja eilen en jaksanut tehdä mitään muuta kuin maata koko päivän. Eilen hevosellakin oli täysin vapaapäivä. Tänään Irmalla ratsastaa vuokraaja Riikka, joka käy n. kerran viikossa ratsastamassa. Riikka on kyllä oikea helmi vuokraajaksi, hän on pitänyt kiinni sovituista asioista ja taidot ja motivaatio riittävät hieman hankalalle tammalle. Irma on kyllä oikea mussukka hoitaessa, mutta joskus ratsastaessa se näkee pieniä peikkoja. Irman kanssa ei voi vielä opetella mitään hienoja "temppuja", koska se vaatii paljon ratsastajalta. Hyvä puoli siinä onkin, että istuntaa ja apuja on pakko hioa kohti täydellistä koko ajan, koska Irma ei anna mitään ilmaiseksi.

Kerron nyt asiat kronologisesti väärinpäin, eli seuraavaksi sunnuntai. Sunnuntaina kävimme vain puhdistamassa Irman jaloista lauantaina laitetut savet ja tarkistettiin kaviot. Kävimme Irman kanssa pellolla kävelemässä ja hieman ravaamassa liinassa. Irma oli oikein hyväntuulinen, mutta pellolla sitä ärsytti kävellä ruuan päällä ilman, että sai maistella.

Launtaina hyppäsin! Minut tuntevat tietävät, että olen hypännyt aiemmin paljon ja kilpaillut aluetasolla esteissä. Nyt vaan on tullut taukoa ja rutiininpuuttuminen aiheuttaa pientä jännitystä meikäläiseen. Irmalla olen hypännyt viimeksi lähes vuosi sitten kunnolla, ja sen jälkeen sillä on mennyt kevättalvesta alkaen vain Anne. Meille piti alunperin tulla ulkopuolinen valmentaja, mutta ryhmäkoon kutistuessa suunnitelmat muuttui ja estetunnin piti kotivalmentajamme Tiina.

Kaveri ei halua kuviaan julkisuuteen, ja tämä oli
suunnilleen ainut onnistunut hyppykuva :)

Alkuun hypättiin ristikkoa. Minä lähdin helposti punkemaan istunnalla ja kyynärpäät lähti lepattamaan sivulle, joten keskityin lähinnä omaan istuntaan ja hyvään laukkaan. Hypättiin myös pystynä samaa estettä alkuverryttelyksi. Sujui ihan mukavasti tauosta huolimatta.

Verryttelyhyppyjen jälkeen jatkettiin jumpalla, mikä onkin erinomainen tehtävä tauon jälkeen. Tehtävässä oli puomi, jonka jälkeen neljä ristikkoa innarina ja yksi laukka ja este. Tehtävää tehtiin oikeassa laukassa, ja keskityin samoihin asioihin kuin aiemmin, eli siihen että en touhua liikaa. Kuten kuvista näkee, menin myös liikaa hyppyihin mukaan ylävartalolla.

Jumppa sujui pääosin hyvin. Jollain kerralla "onnistuin" häiritsemään Irmaa niin, että se tiputti jonkun puomin (sillä kerralla innarin kaksi viimeistä estettä olivat pystyjä), ja yhdellä kerralla "sain" Irman menemään sen yhden laukan välin innarina.... Lopuksi ratsastettiin vielä jumpalta okserille melko tiukalla kurvilla oikealle. Ekalla kerralla oli hakemista kaarteessa, mutta toisella kerralla sujui hyvin.

Loppuverkassa Irma tuntui tosi hyvälle. Oma ylävartalo lähti alkuun taas todella pahaa etukenoon, mutta sain sitä korjattua ihan kohtalaiseksi. Alla olevassa kuvassa takana näkyvä Henriikka näkyy jokaisessa sinnepäin otetussa kuvassa samassa kohtaa tuijottamassa sen parhaan kaverin Irmelin työskentelyä.

Hyppäämisestä jäi hyvä mieli, kiitokset siitä "koutsille"!!

Kehityskuvia

Irma on nyt siis ollut meillä kolme vuotta, ja etsin tähän ns. kehityskuvia tältä ajalta. Harmi kyllä en löytänyt yhtään kuvia nelivuotissyksyltä tai keväältä, mutta lisään niitä tänne jos löydän. Yritän löytää myös materiaalia sellaiseen postaukseen, jossa näkyisi minun kehitystä. Tosin näyttää nuo olevan aika syvällä nuo virheet, kun tulee esiin aina aika ajoin joitain mistä olen luullut päässeeni eroon.

RAVIKUVIA:



© Hanna


Tässä kuvassa on Irma on viisivuotias ja minä olen alkanut ratsastaa sitä vain vähän aikaa sitten. Eron nykyiseen huomaa parhaiten siitä, että lihaksisto ei ole vielä kehittynyt ja Irma on varmaan sata kiloa kevyempi kuin nykyään. Se on siis kasvanut ja rotevoinut tuosta.

Kuvassa oleva Kiefferin koulusatula jäi kapeaksi tosi nopeasti, ehti olla käytössä vain puolisen vuotta. Nyt en ehkä ostaisi nuorelle kasvuvaiheessa olevalle kahta satulaa (este- ja koulusatula), vaan ostaisin vain yhden yleissatulan.

Minun kyynärpäät on kamalat kun ne lepattaa tuolla sivuilla... Katse yllättäen alhaalla. Sorry huonohko kuvan laatu.


© Hanna


Irma 6-vuotis keväänä

Ratsastan tuskin koskaan ilman kypärää, joten älkää ottako mallia tästä missään nimessä! Tässä kuvassa Irma on tosi läskissä kunnossa! Se oli ollut edellisenä talvena paljon saikulla, ja ulkona vapaalla heinällä. Irma näyttää liikkuvan ihan mukavasti, mutta todellisuudessa se ei kyllä käytä takapäätään riittävästi, joskin ei siihen pystykään lihasköyhänä.

Satula on ihan huippu, Stübbenin Edelweiss Deluxe. Sillä oli makea ratsastaa ja hypätä. Satula oli liian leveä kun Irmalta paloi tuo läski pois, joten se meni vaihtoon...


© Victoria


Irma tammikuussa -11

Irma on vasta saanut uuden koulusatulan, ja olemme päässeet ratsastamaan sitä "kunnolla". Satula on Albionin K2 koulusatula. Tämän kuvan otin, jotta voi verrata mitä on aikaansaatu kolmessa kuukaudessa, sillä alempi kuva on vain kolme kuukautta tämän jälkeen. Irma on tässä kuvassa jo aika sopusuhtainen ja läski on saatu lähtemään.


© Hanna



Tämä kuva on tosiaan vain kolme kuukautta ylemmästä. Tuohon aikaan kävin valmennuksessa viikottain, ja se näkyy myös minun istunnasta. Irma liikkuu paremmin, tahdikkaammin ja jopa hieman polkee jo takajaloilla paremmin.

Seuraavaksi esittelyvuorossa on laukkakuvia, mutta en kommentoi niitä vastaavasti kuin näitä ravikuvia. Kuvia löysin tähän "hätään" vain tuon viisivuotiskuvan, kuvan maaliskuulta -11 sekä yhden kuvan viikko sitten Maaningalta. Alinta kuvaa kommentoin sen verran, että I tuntui silloin todella hyvälle! Voi kun olisi saanut saman fiiliksen ennen rataa!


LAAKKOO!


© Hanna



© Hanna

© Jenni Taskinen

Vielä lopuksi yksi Jenni Taskisen ottama ravikuva loppuverkasta:

Kuunteluoppilaana

Olin taas eilen Hannan kouluvalmennuksena ns. kuunteluoppilaana. Katsomossa seuramaalla ja kuuntelemalla oppii aika paljon, ja pystyy nähdä konkreettisesti miten hevosen liikkuminen paranee oikeilla ohjeilla. Myös vertauskuvat, joita valmentaja käyttää, havainnollistaa asioita todella paljon. Hyvässä valmentajassa on tärkeää se, että hän osaa kertoa miten virheitä korjataan tai miten suoritusta voidaan parantaa. Ei riitä, että sanotaan hitaammin tai kovemmin, jos ratsastaja ei ymmärrä mihin sillä pyritään. Ei auta, että valmentaja sanoo "rennompi käsi", jos hän ei näe syytä ns. kovaan käteen tai ratsastaja ei tiedä itse mistä oma kova käsi johtuu. Jos ratsastaja jännittää koko käsivartta olkapäästä asti, käsi ei voi olla pehmeä ja rento. Joskus voi riittää, että pyöräyttää olkapäitä muutaman kerran ympäri.

Eilen valmennuksessa jatkettiin samassa teemassa kuin edellisellä kerralla, eli siirtymisillä. Alkuun tehtävänä oli ratsastaa käynti-seis siirtymisiä siten, että käynti on välillä alitempoista, ja välillä ylitempoista. Tämmöisessä tehtävässä ja ratsukoiden ollessa eri tasoilla, ei voi puhua kootusta käynnistä tai lisätystä käynnistä. Pitemmälle koulutetuista hevosista huomasi erot paremmin kuin esimerkiksi Irmasta. Irman kanssa pääasia on suorittaa tehtäviä niin hyvin kuin sen koulutustasolle on mahdollista, ja edes yrittää! Tehtävää tehtiin uran sisäpuolella, jotta hevoset eivät aina saisi tukea maneesin seinistä, vaan pysyisivät suorina ja ohjan ja pohkeen välissä.

Ratsukot tekivät lisää käynti-ravi-seis siirtymisiä, ja tarkoituksena oli mennä ns. mummoravia, eli alitempoista ravia siirtymisten välissä, ja saamaan hevoset pysähtymään takajalat alla. Pysähdyksessäkin hevosta täytyy ratsastaa niin sanotusti eteenpäin, ja valmistella pysähdys niin hyvin, että hevonen ei pysähdy kuin seinään ja takajalat jää jonnekin toiseen päähän maneesia. Silloin myös liikkeellelähtö tapahtuu oikein. Ravin tahtia tulee laskea mielessä koko ajan, niin että siitä tulee luonnollinen osa ratsastusta. Irma saattoi alkuun jonkun verran vastustella näitä tehtäviä, mutta sille auttaa rutiini ja toisto. Kun se tietää mitä siltä odotetaan, se parantaa suoritusta koko ajan. Tosin jossain vaiheessa se väsyy, koska ei ole tottunut kovin pitkiä aikoja vielä liikkumaan oikein.

Seuraavana tehtävänä oli ottaa neljän askeleen käyntisiirtyminen ravista puolirataleikkaalla. Tässä näki hyvin monentasoisia suorituksia. Oikean askelmäärän saaminen oikeaan aikaan tuotti vaikeuksia, ja yksi hevonen pysähtyi melkein jokaisessa käyntisiirtymisessä, kun sen kanssa oli harjoiteltu edellinen viikko ravi-seis tehtävää. Lopuksi ratsukot tekivät täyskaartoja siten, että kun edellinen loppui, uusi alkoi. Irma teki tehtävää toisessa päädyssä, jossa varaa venyttää kaartoja pitkiksi ei ollut. Täyskaarrot alkoivat ja päättyivä pitkän sivun keskipisteestä. Tehtävässä tuli pysyä oikealla uralla ja taivutta hevosta kaarteessa. Taivuttaessa tulee muistaa, että ulkokäden tulee myödätä sen verran, että hevonen voi taipua niskasta. Irma teki tehtävää loppujen lopuksi todella hyvin, ja Hanna kommentoikin, että siihen auttoi vain ja ainoastaan jalalla ratsastaminen.

Kysyin Hannalta, mitä hän oivalsi tai oppi eilen. Tässä listausta:

 

"*että kuumakalle tarttee tosi vahvan jalan

*ja vaikka se säikkyis jotain niin vahvalla jalalla on kuin kahden seinän välissä

*ja että pysähdyksissä pitää itse katsoa eteenpäin ja että kädet on tasan

*välillä kun huomaamattaan käsiä vei toiselle puolen niin heppa ei ollu suorana

*ja samat jalat eli seinät pysähdyksessä

*ja vaikka irma väsyi ja yritti taistella niin vahva jalka piti kurissa

*ja varsinkin irman väsyessä tarvitsi enemmän jalkaa ja sen puolesta piti liikkua

*ja että irman pinna venyy niin paljon kuin minun hermo kestää

*ja jaksaa panna vastaan sen rimpuiluille"

 

Kopsasin nämä meidän messenger-keskustelusta. Irma on hiomaton timantti, joka välillä väläyttelee mitä pinnan alla piilee. Niistä hetkistä tulee onnistumisen tunteet ja motivaatio jatkaa työskentelyä sen kanssa. Rakenteeltaan ja suvultaan se ei ole kouluhevonen, mutta haluamme sen koulutustason kuitenkin olevan niin hyvä kuin sille on mahdollista.

 



Hanna ja I pellolla pari viikkoa sitten



Hannan normipäivä tallilla (kesä -10)

 

Voihan tyttöheppa!

Kaikki tämän postauksen kuvat: (c) Cilla

Tänään selvisi yksi syy Irman eiliseen kireyteen kaiken muun lisäksi. Sillä on kova kiima päällä vaihteeksi. Tänään se on tarhassa keskittynyt naapuritarhan nuoren ruunan vikittelyyn ja pukitteluun. Lisäksi se oli piehtaroinut itsensä aivan kuraiseksi. Tämä tuli hieman yllättäen, koska kiiman olisi pitänyt tulla vasta vajaan viikon päästä. Käytös voi toki olla myös kisapaikalla erilaista kotiin verrattuna, mutta olen ollut muutaman kerran Irman kanssa muualla valmennuksessa ja kisoissa, eikä se silloin ole ollut noin pinkeä.

Arvostelusta vielä sen verran, että harmittaa, kun siinä ei sanottu mitään hyvää ratsukosta... En nyt usko, että me ihan niin huonoja ollaan, ja yleensä aloitteleville ratsukoille laitetaan jotain rohkaisevaa arvosteluun. Onneksi tiedämme itse, että tähän ei kannata lannistua. Eikun eteenpäin, kohti uusia pettymyksiä ;). Alla kuvia eiliseltä, ensin Hannasta, ja sitten minusta. Hanna ei tosiaan ehtinyt vetää edes uuden karheita saappaitaan jalkaan, kun joutui lähteä minun vuorolla radalle.

Tosi vaativa helppo C

Tänään oli sitten se suuri päivä, kun lähdettiin meidän ensimmäisiin koulukisoihin! Irma ja varusteet puunattiin jo illalla, niin ei ollut aamulla paniikkia. Vici auttoi todella paljon hevosen pesussa ja letitti Irman harjan. Osa leteistä ommeltiin, jotta ne kestäisi paremmin. Kaiken häslingin ja valmistaumisen keskellä välillä ehdittiin käydä kotona nukkumassa. Alla olevassa kuvassa Irman sykeröt päässä Victorian kuvaamana:

Aamulla tallille ennen kukon pieraisua ja liikenteeseen. Molemmat tammat menivät tosi hienosti traileriin, ja uskollinen Mersu toimi vetojuhtana kiitettävästi koko päivän. Kyytiin lähti siis myös Lotan Aischa tamma, jonka edesottamuksista voi lukea enemmän Lotan blogista. Kisapaikalla Irmassa oli havaittavissa jännitystä, joka ilmeni mm. steppailuna ja yleisenä levottomuutena. Tästä huolimatta se käyttäytyi hyvin.

Aikaa ei ollut paljon, koska minun lähtövuoroni oli luokan toisena, joten eikun satula selkään ja verryttelykentälle. Ratsastaja kyytiin, ja pitkin ohjin kävelemään. Käännös tallille päin, ja pukki, pukki, pukki, pukki, Kaisa kuraan.... Syytä ei tiedä varmaksi, purkaantuiko jännitys pukkeihin vai oliko satula esimerkiksi liian takana. Siinä vaiheessa iski Hannan silmiin hullunkiilto, ja hän halusi lähteä kesyttämään pukkikonetta. Irma yritti Hannalle samaa, mutta hän oli valmistautunut ja pysyi apinanraivolla kyydissä. Minä juoksin vaihtamaan meidän lähtövuorot toisinpäin, ja niin Hanna joutui ensin tulikasteeseen. Hanna ei ehtinyt vaihtaa edes kisavarusteita päälle, vaan meni sitten pelkissä turvakengissä tuomarin eteen. Valkoiset housut oli onneksi jo jalassa, ja yläosana siisti Equilinen lila fleecetakki.

Maneesissa Irma oli edelleen jännittynyt, mutta muuten jo parempi kuin ulkona. Alkuasetelman mukaan oli tarkoitus, että minä näytän Irmalle möröt (tuomarit ja yleisö), kun olisin mennyt ensin. Nyt asetelma kääntyi toisinpäin. Kouluradalle onneksi pääsi ennen omaa suoritusta. Irma meni tuomari/yleisöpäätyyn hyvin, mutta olis siellä jännittyneempi. Rata meni melko hyvin, ainut suuri virhe oli, ettei vasen laukka noussut pääty-ympyrällä, vaan Irma nosti oikean. Tämä johtui siitä, kun se tuli päätyyn lapa edellä, kun katsoi tuomareita. Tavoitteet kuitenkin toteutui: I ei hypännyt kouluaitojen yli, eikä sitä hylätty epäpuhtaana.

Niinpä minäkin sitten uskaltauduin lähtemään suoritukseen Hannan vuorolla. En verrytellyt paljoa, ihan ajan puutteesta. Pitempi verryttely olisi kyllä lievittänyt molemminpuolista jännitystä, ja tähän osaamme varautua tulevaisuudessa. Jos en sitten tipu verryttelyssä niin, että jää koko verryttely tekemättä...

Valmistautumassa suoritukseen maneesin ovella

Rata meni muuten melko hyvin, mutta minulle kävi sama kuin Hannalle, vasen laukka ei noussut. Siirsin raviin ja yritin nostaa uudelleen, mutta ei... Tästä tuli sitten niin iso pistevaje, että prosentit jäi alle viidenkymmenen. Hannan kanssa laskettiin, että jos molemmat olisivat edes vitosen arvosta suorittaneet sen laukan, niin prosentit olisivat ylittäneet viidenkymmenen. Kyseinen kouluohjelma on lyhyt, arvosteltavia tapahtumia on vain 14, eikä missään niistä ole kerrointa, niin yksikin huonosti esitetty tapahtuma (voi pudottaa pisteitä todella paljon. Hannan kanssa pohdittiin, kun yksi hevonen ei esittänyt laukkaa toiseen suuntaan ollenkaan, ja toiseen taas nosti ajamalla, että hevonen olisi varmasti saanut tosi hyvät prosentit jos laukka olisi noussut, koska prosentit olivat joka tapauksessa yli viidenkymmenen.

Arvostelulaji on arvostelulaji. Minua harmittaa, että pisteet asennosta, istunnasta, apujenkäytön moitteettomuudesta eivät parantuneet minun edellisistä kahdesta helposta C:stä. Mielestäni näissä on tapahtunut muutosta entiseen, en enää purista polvella, käsi on nätimmin ja kantapää ei nouse kun annan pohkeita. Paras palaute kisoista tuli Cillalta, joka sanoi,että näytin radalla ihan kouluratsastajalta. Odotan, että saan kuvia radasta! Julkaisen niitä kyllä sitten täällä, niin näette minun vitosen istunnan. Ja parasta oli se, että uskalsin ratsastaa sen jälkeen kun olin tippunut.

Haluan lähteä uusiin kouluratsastuskisoihin, vaikka nämä kisat eivät menneetkään mitenkään loistokkaasti. Haluan saada paremmat prosentit C:stä, ja haluan arvion kahdelta tuomarilta kahdesta eri pisteestä. Loppuverkassa  Irma oli super! Vasen laukka nousi heti kun pyysin, ja Irma oli tasaisessa muodossa ja kulki selkä ylhäällä ja tahdikkaasti.

Hienot kuvat a'la Victoria Graham

Pakko tehdä tämmöinen hehkutuspostaus tähän väliin. Otettiin viime viikolla Irmasta rakenne- ja pääkuva, ja julkaisen ne tässä. Kuvat menevät myös Sukupostiin, kunhan ehtivät:

Kiitos Vicille näistä kuvista! Meille sattui sää kohdilleen, sopiva auringonlasku ja taustakin oli kunnossa. Nythän takanaoleva pelto on jo puitu.

Tässä lyhyesti tämän viikon kuulumiset. Olemme noudattaneet aiemmin julkaisemaani viikko-ohjelmaa. Tiistaina hierojaharjoittelija Ninnu (Ohenharjun työntekijä) hieroi Irman, ja muuten sillä oli vapaa. Irmalla oli ollut pitkät selkälihakset sekä lavat jokseenkin kireät ja jumissa, mutta ei kuitenkaan niin kipeät ettei olisi antanut hieroa. Tämä johtunee siitä koulusatulasta, mikä siirtyy eteenpäin ratsastaessa... Seuraavaksi kokeilemme satulan alle geeliromaania, sekä edestä kohottavaa geeliä. Pyöreän vatsanseudun vuoksi pitäisi hommata jokin muotoiltu satulavyö. Kokeiltavana on myös Stübbenin yleissatula, joka sopiessaan tulee este- ja maastoilukäyttöön.

Eilen Hanna osallistui valmennukseen. Valmennuksen tehtävä ja aihe oli todella hyvä ja perustavaa laatua: siirtymiset. Siirtymisiä tehtiin lähinnä käynti-seis-käynti, ravi-seis-ravi erilaisia versioita. Koko ryhmällä meni mielestäni hyvin ainakin siinä suhteessa, että tehtävä herätti ahaa-elämyksiä. Tänään mennään maneesissa, koska sataa. Kokeillaan varmaan molempia satuloita ja tehdään vaihtelevia tehtäviä Irman mielen virkistykseksi.

Huomenna joko esteitä tai maastoon, koska keli näyttää tämän hetkisen ennusteen mukaan aurinkoiselle. Sen jälkeen on ohjelmassa varusteiden sekä hevosen puunausta. Tässä vielä pari kuvaa lauantailta. Minun ilmeet oli niin järkyttäviä, että en vielä pysty tässä shokissa niitä julkaista. Tässä yksi kuva, jossa lähes normaali ilme, sekä kuva Hannasta, joka meni jälkeeni ilman satulaa.

Ratsastuksen jälkeen menimme tosiaan pellolle kuvaamaan. Olen tainnut aiemminkin mainita, että kävelytän usein loppukäynnit pellolla. Kävelytän maastakäsin, koska siinä saan itsekin omille lonkilleni hyvän loppuverkan, ja I saa kävellä vapaasti.

Kaikki postauksen kuvat siis (C) Victoria Graham

Hannan valmennus

Irma ja sen bestfriend Henriikka 

Olin tänään katsomassa Hannan valmennusta. Koska I on tahtinut hieman parina edellisenä kertana, ja yhtenä syynä epäillään satulaa, kokeiltiin erästä kikkakolmosta: laitettiin satulan siipien alle paksuhkot pintelipatjat kohottamaan satulaa edestä. Saadaan todennäköisesti vielä kokeiltavaksi valkun edestä kohottava geeliromaani. Satula ollaan aikeissa myös topata mahdollisimman pian. Huomenna olisi tarkoitus kokeilla myös muutamaa kouluvyötä, koska nykyinen on perusneopreeni ilman erityisiä muotoiluja. Irma on aika pyöreä, joten sille voisi käydä paremmin joko painetta paremmin jakava vyö tai muotoiltu vyö.

Hanna sai valmennuksen alussa noottia vähän liikaa askartelevista käsistä. Kun kädet ja istunta saatiin kuriin, alkoi Irmakin liikkumaan rennnommin. Tässä kuva Hannan jaloista toissapäivänä, huomaa, vasemman jalan varpaat kiertyvät ulospäin.

Hanna vinossa

Vasemman jalan varpaita ei saa eteenpäin vain varpaita kääntämällä tässä tapauksessa. Kyllähän ne hetken pysyy suorassa, jos ne vaan kääntää, mutta jalan asento lähtee ylempää: lantiosta. Eli lantio täytyy saada suoraksi ensin, paino tasan molemmille istuinluille, hartiat samalle tasolle.

Hanna miettii istuntaa

Nyt alkoi jännittää... Ilmottauduttiin Maaningalle seurakoulukisoihin ensi viikonloppuna. Luokka on kaikkein helpoin eli Harrasteluokan kouluohjelma 2009. Mennään molemmat sama luokka, koska Irma ei ole vielä valmis vaikeampiin luokkiin. Se ei ole koskaan edes nähnyt kouluaitoja. Lähtölistat olivat jo netissä, ja minä menen luokan alussa ennen Hannaa. Minusta niin on ihan mukava; Hanna saa verkatun ja maneesin möröt nähneen hevosen omaan suoritukseen. Hannallekin nämä on ekat koulukisat. Minä sentään olen mennyt kaksi helppoa Ceetä seuratasolla (*nauran*) Kunhan saadaan vaan hevonen liikkumaan puhtaasti ja tahtimatta, koska se on sieltä satulan päältä ja satulasta kiinni.

Tulevan viikon ohjelma näillä näkymin olisi suunnilleen tämmöinen:

Maanantai: Laitetaan maneesiin kouluaitoja, ainakin kulmat ja yksi pääty. Ehkä radio?
Tiistai: Vapaa ja hierojaopiskelija hieroo Irman
Keskiviikko: Valmennus
Torstai: Esteitä tai muuta kivaa
Perjantai: Maastoon tai muuta kivaa
Lauantai: Kisat Maaningalla

Toissapäivänä pellolla

Kuvia Hannasta

Tästä taitaa tulla lähinnä kuvauspostaus. Hanna ratsasti eilen, ja Irma meni ihan hyvin. Välillä se hieman tahtii, ja siksi se pitäisi A: ratsastaa hitaammaksi ja tasaiseksi, B: välillä ratsastaa kunnolla eteen - kiitolaukkaa ja hypätä esteitä. Hanna väsähti eilen nopeasti, ja sen jälkeen Jonnakin kävi vähän aikaa selässä. Jonna meni muutaman pienen esteen pyynnöstämme, koska Irmalla on ollut vähän kertyneitä paineita, kun ei ole päässyt hyppäämään.

Tässä niitä kuvia muutaman kommentin kanssa. Kuvat ovat minun ottamiani.

Käyntiä

Loppuravia

Pellolla Karkin kanssa

Ohrapelto posee

Irma <3

Kuvia, kuvia

Kaikki tämän postauksen kuvat © Vici (tosin minä olen ottanut ne missä Vici itse on).


Irma innokas tarhasta hommiin lähdössä

Pääsin eilen tallille muutaman päivän tauon jälkeen. Hanna on käynyt tiistaina ja keskiviikkona. Hevosjuttujen kautta olen tutustunut tyttöön nimeltä Victoria, ja pyysinkin hänet mukaan tallille. Oikeastaan kimmokkeena siihen oli, että Vici oli ilmoitellut haluavansa kuvaamaan, ja minähän nappasin hänet mukaan. Joskus on kivempi tehdä tallilla hommat porukalla, ja sujuuhan ne joutuisamminkin kun on auttavia käsiä. 

Alkuverkkaa sateessa. Katse alhaalla... Sen kun nostaisi paranesi oma ryhti sekä hevosen ryhti. 

Laiteltiin siis heppa kuntoon ja lähdettiin töihin. Juuri kun päästiin ulos, alkoi sataa... Onneksi sitä ei kestänyt kauan, muuten olisi pitänyt mennä maneesiin, ja silloin ei olisi kuvaamisesta tullut mitään. Kuvissa on se hyvä puoli, että voi verrata aiempaan, ja niistä näkee konkreettisesti missä se oma käsi on missä jalka! Moni julkaisee vain parhaat otokset, eli sellaiset missä itse on ideaalisessa asennossa ja hevonen kauniissa muodossa. Minä ajattelin laittaa tähän muutaman kuvan, missä näkyy minun tämän hetkisiä ongelmakohtia. Moni virhe lähtee minun oikeasta lonkasta... Eli kun se jumittaa, niin sitä yrittää korjata sitten mitä kummallisemmilla tavoilla. Oma nenä on liian alhaalla monessa kuvassa! Asia mistä huomauttelen ehkä eniten muille kanssaratsastajille.

Sisäjalka aivan liian takana. Tuolla kohtaa sillä ei ole mitään virkaa, ja kääntää jo lantionkin liian mutkalle...

Ja sehän on ollut tiedossa, että harvemmin vikaa on hevosessa, vaan siinä miten sitä liikutetaan, ratsastetaan ja onko satula sopiva. Eilen tämä taas konkretisoitui erityisesti laukassa. Minulla Irma oli super vasemmalle, ja Vicillä taas oikealle. Laukassa Irmelillä oli kyllä kova veto oksereita kohti, olisi varmasti aika päästä hyppäämään kunnolla.

Käden asento? Nyrkkien tulisi olla vierekkäin, kyynärpäät kiinni kyljissä.

Ja tässäkin oma jalka takana. Se siirtyisi omalle paikalle, kun ei olisi tuo yläkroppa noin edessä. Eli laukkaa täytyy harjoitella, jotta saisin tuon mahtavan menon ja tiukan etukenon hallintaan.



Vici loppuverkan jälkeen tiellä.

Vicin ei ollut tarkoitus ratsastaa, ja tästä syystä hänellä ei ole esim. asianmukaisia jalkineita. Halusin kuitenkin antaa mahdollisuuden kokeilla Irmaa pitkästä aikaa, ja ratsastaa muutenkin palkaksi kuvista. 

Hevonen on mukavampi lenkkeilykaveri kuin koira, sen totesin taas eilen. Hevonen ei vedä narussa, ei pysähdy pissille joka pylvään juureen eikä tarvitse haistella joka ikistä kiveä ja kantoa. Kakatkin se osaa tehdä liikkuessa. Käytiin taas eilen kävelemässä jyrkkä mäki ylös ja alas. Ennen mäkeä Irma oli melko tahmea ja vaikutti takaa jäykälle, mutta mäen jälkeen käynnissä oli paljon parempi ja rennompi poljento. Viime kesänä aloitettiin kävelylenkit maastakäsin pakon sanelemana, kun Irmalla oli silloin melko paha imppari. Mukana lenkeillä kulkee niin koirat, lastenrattaat kuin pikkuponitkin.

Syynä lenkkeilyyn oli se, kun tuntui, että Irmeli olisi taas jumissa selästä. Se taitaa olla herkkä sateen ja viileämmän kelin yhdistelmälle, ja tästä eteenpäin se loimitetaan päivittäin jollei lämpötila nouse hellelukemiin. Meillä on ohut ja hengittävä verkkovuorinen sadeloimi (Bucasin sunshower), joten ei haitttaa vaikka välillä paistaisi aurinkokin.

Tänään ratsastin Irman ja se oli aika mukava. Vaihdoin pitkästä aikaa kolmipala kuolaimen, ja se tuntui paremmalle sileän työskentelyssä kuin käytössä ollut nivel. Käsi vaan täytyy pitää rentona ja tasaisena, muuten tulee vastalauseita pään heittelynä ja epätasaisuutena. Nyt olisi harkinnassa Maaningan seurakoulukisat vajaan kahden viikon päästä, ja päänvaivaa aiheuttaa myös kumman helpoimmista luokista menisin. Ajatuksena olisi myös, että Hannakin menisi Irmalla niissä kisoissa. Nyt alkaa olla kiire löytää myös estesatula ja aloittaa hyppääminen, koska Irman ratsuttaja on lähdössä ulkomaille syksyllä.

Paljon pyörii mielessä asioita mistä haluaisin kertoa ja kirjoittaa. Aiemmin olen täällä maininnutkin ainakin satulaongelmat ja irtopalan poistoleikkauksen. Lisäksi minulla on kesken juttu omasta hevosteluhistoriastani, mutta sen julkaisen ja teen valmiiksi kun saan skannattua kuvia siihen. Jos minulla sattuu olemaan joku lukija, joka on kiinnostunut erityisesti jostain asiasta, niin voi laittaa kommenttia.

Erityistä varustepostausta en varmaan tule tekemään. Paljon varusteita on tullut ostettua käytettynä, mutta ne on olleet ns. laatuvarusteita. Loimissakin tulee ostettua nykyään lähinnä Bucasta, ne vaan on niin paljon parempia ja kestävämpiä loimia kuin jotkut Puuilon loimet. Toistaiseksi ei olla pidetty tarpeellisena, että olisi erikseen kisa- ja kotivarusteet. Viimeisimmissä kisoissa Irma on stailattu Annen varusteilla.

Iisalmi 29.5.2011

Varkaus 10.6.

Oma värini on oikeastaan tummansininen. Tummansinisenä löytyy mm. kisatakki, Equilinen huopa ja huppu kultaisilla kanttauksilla, Equilinen pintelit, Roecklin hanskat jne. Tällä hetkellä meillä ei ole omaa estesatulaa, mutta se on hankintalistalla seuraavana. Jos jollakulla on myytävänä hieman kaarevaan ja leveähköön selkään sopiva este- tai estepainoitteinen yleissatula, voi ottaa yhteyttä!

Ostetaan satula

Hannan ja kiukkutamman höykkyytystä

Irmalla on taas kiima tulossa. Huomenna alkaa eristys turhan himokkaista ruunista, kun tänään on jo käytös alkanut olla "sen" tyylistä. Tallityöntekijät huomaavat aina ensimmäisenä milloin alkaa käytös muuttua. Ikävä kyllä käytös muuttuu kiimaillessa huonoon suuntaan. Onneksi niitä päiviä on harvemmin kuin hyviä.

Katsoin ja kommentoin tänään Hannan ratsastusta, eli suomeksi sanottuna kaiketi pidin hänelle tuntia. Pitäisi taas molempien käydä välillä jonkun muun hevosen selässsä, koska silloin huomaa parhaiten omat virheet joihin on oman hevosen kanssa tottunut. Olisi myös hyvä käydä estetunnilla jossain, ennen kuin aletaan taas hypätä Irmalla. Alkuun tehtiin käynnissä ympyrällä väistöä. Hannan piti keskittyä enemmän siihen, että ei askartelisi liikaa omilla käsillä, vaan pitäisi käden mahdollisimman hiljaa ja ohjan tasaisena, ja ratsastaisi enemmänkin jalalla ja istunnalla. Tyypilliseen tapaan Hannan suu sanoi koko ajan, "mutta kun"... Silloin kun ratsastetaan keskitytään virheiden korjaamiseen eikä niiden syiden selittelyyn.

Käyntiharjoitusten jälkeen vuorossa oli maasta nostetut puomit ravissa. Hannan piti keskittyä siihen, että ei häirinnyt Irmaa. Katse pois hevosen niskasta, käsi hiljaa ja rentona, jalka hiljaa. Puomit menivät melko hyvin, ja tahti ja tempo säilyivät samana koko ajan.

Puomiharjoitukset tekevät hyvää Irmalle, kun se joutuu kunnolla koukistamaan jalkojaan.

Jo ravissa Hannalla oli vaikeuksia hallita ylävartaloa. Se kallistui koko ajan liikaa eteen. Laukassa se korostui, ja koska kaikkea ei voi korjata yhdellä kertaa, jatkettiin kenttäistunnassa. Kenttäistunnassa harjoitukset sujuivat paremmin. Laukka oli rentoa ja askel sattui hyvin puomeille.

Tässä vaiheessa jo hymyilyttää ;)

Lopuksi Hanna ja Irma meni pientä ristikkoa molempien mielen virkistykseksi. Ristikko sujui hyvin! Minä kävin ravailemassa loppuravit, kun Hanna oli ihan poikki ja väsynyt. Irma oli rento ja paljon mukavampi käsitellä ratsastuksen jälkeen. Puomit ja pieni ristikko oli sille mukavaa vaihtelua. Käytän Irman monesti kesken loppukäyntien pesulla, ja kävelytän vielä maastakäsin ilman satulaa pellolla tai tiellä.